sunnuntai 21. joulukuuta 2008

Lolita ja alalajit

Lolita on tunnettu monista alalajeistaan. Lolita-nimikkeen alle mahtuu monia melko paljonkin toisistaan poikkeavia tyylejä, ääripäiden voisi olla vaikea uskoa olevan samaa tyyliä. Tunnetuimmat (ja vähiten kiistellyt) suuntaukset ovat sweet-, gothic-, classic-, ja punklolita.
Sweetlolita (Angelic Pretty, pastellisävyjä, söpöjä teemoja, ylilyöntejä asusteiden suhteen) on tällä hetkellä suosituin tyyli. Juuri nyt melko heikkoja kakkosena tulee gothiclolita (
Moi-même-Moitié, mustaa ja hitunen valkoista, dramaattisia ja synkkiä teemoja, vampirismia ja eleganssia). Classiclolita (Mary Magdalene, murretut värisävyt, klassisen naiselliset teemat, hillityt ja kauniit asusteet) ja punklolita (Putumayo, synkähköt sävyt ja skottiruutu, punkamisuus ilman anarkiaa, ketjukorut ja söpöt niittirannekkeet) ovat hieman harvinaisempia lähinnä kalleutensa ja mittojensa (etenkin classiclolitassa) tai huonon saatavuutensa länsimaihin vuoksi.
Tunnetuissa suuntauksissa ei ole paljoa varaa kiistelemiseen. Jokainen tyylisuuntaus on selvästi lolitaa, mutta silti ne ovat keskenään niin erilaisia, että mitään niistä ei voitaisi laittaa toisen alalajin alalajiksi.
Tästä pääsemmekin aiheeseen alalajien alalajit. Alalajien alalajeiksi nimitän sellaisia lolityylejä kuin shirololi (kokonaan valkoista lolitaa, menee gothiclolitan alle), kurololi (kokonaan mustaa lolitaa, menee gothiclolitan alle), countryloli (maalaishenkinen lolita olkihattuineen ja picnickoreineen, menee sweetlolitan alle), sailorloli (lolita merimieshenkisissä vaatteissa, menee sweetlolitan tai classiclolitan alle riippuen toteuttamistavasta), wa- ja qilolita (kimono- ja qipao-inspiroitunut lolita, ei sovi minkään alalajin alalajiksi, mutta on liian harvinainen omaksi alalajikseen), himelolita (prinsessateemainen lolita kruunuineen ja runsaine koruineen, sijoittuu johonkin sweetlolitan alapuolelle), gurololita (tekoverta ja silmälappuja, gothiclolitan alle), piratelolita (Alice and the Pirates lähinnä, merirosvoteemainen lolita, sijoittuu gothiclolitan ja punklolitan välimaastoon), decololi (koristellumpi versio sweetlolitasta) ja erololita (eroottinen lolita, sopii minkä tahansa alalajin alle oikein toteutettuna). Kuten huomaamme, alalajeja on lähes yhtä paljon kuin on lolitan toteuttamistapojakin. Eikä tässä vielä kaikki, aina kun joku keksii uuden tavan toteuttaa lolitaa, muodostuu uusi alalaji, kuten cowboylolita (jenkeistä, cowboyteemainen lolita lierihattuineen saappaineen, epic fail), burgerlolita (hampurilaisteemainen lolita, epic fail), retrololita (vähän modernimpi tapa toteuttaa lolitaa, hipoo vintagea), cyperlolita (ottaa vaikutteita cypertyylistä, ei vielä ainuttakaan onnistunutta esimerkkiä) ja emololita (jonka idea oli kuollut syntyessään).
Jotta homma ei jäisi liian yksinkertaisesti, on lolitalla myös sisartyylejä, kuten aristokraatti (ikään kuin lolitan isä tai äiti, hieman kypsempi, pitkähelmaisempi ja miehille sopivampi kuin lolita), ja "poikatyylit", eli kodona (lolitan pikkuveli, polvihousuja, minihattuja ja kauluspaitoja, pikkupoikamainen, sopii yhtä hyvin naisille ja miehille), dandy (keikarimaisempi, muistuttaa aika paljon aristokraattia) ja ouji (prinssimäinen tyyli).
Kysymys kuuluu, mihin me näitä kaikkia tarvitsemme? Onko kyseessä vain ihmisen tarve lokeroida ja jäsentää, vai ovatko tyylit todella niin erilaisia, että niille jokaiselle tarvitaan oma nimi?

sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Lolita ja Lolita

Lolita-sanan alkuperää on spekuloitu suuntaan jos toiseenkin. Oli totuus mikä tahansa, varmaksi on julistettu, että Vladimir Nabokovin romaanista "Lolita" se ei ainakaan ole saanut alkuaan. On syytelty sattumaa, on syytelty japanilaisten tapaa ymmärtää kaikki länsimaalainen väärin ja soveltaa asioita omiin tarkoituksiinsa. Mutta mikä onkaan totuus, kun unohdetaan kaikki lolita-sanaa koskevat tabut ja valheet väärinymmärryksien välttämiseksi?
Luin Nabokovin lolitan muutama päivä sitten, ja se vahvisti olettamukseni lolitan ja Lolitan yhteyksistä. Lolitahan kertoo Humbert Humbertista, 40-vuotiaasta miehestä, joka on taipumuksiltaan hieman lapsiin päin. Ei tietenkään ketä tahansa lasta. Lapsia, joita kohtaan hän tuntee vetoa, hän nimittää nymfeteiksi. Nymfetit ovat 9-14-vuotiaita tyttölapsia, joissa on jotain erityistä. He eivät välttämättä ole edes erityiset kauniita, mutta jokin nymfeteissä vetää puoleensa, jokin saa Humbert Humbertin kiinnittämään huomionsa juuri heihin.
Jostakin syystä puhe nymfeteistä tuo mieleen Novalan "otomen" tai "maidenin". Mitään varsinaisia yhtäläisyyksiä ei ole, mutta eikö otomeissakin (eli epäsuorasti ilmaistuna loleissa) olekin "sitä jotakin", joka erottaa otomen muista? Eikö lolita erotukin joukosta jollakin erityisellä tavalla, eikä aina pelkästään vaatteillaan? Entä onko mahdollista, että "halun jatkaa prinsessaleikkejä ja viedä ne uudelle ulottuvuudelle" takana on halu olla nymfetti, jollakin tavalla muista erottuva, poikkeuksellisen viehättävä yksilö? Onko "lapsellisesti" pukeutumisen takana halu olla nymfetti hieman pidempään, sillä nymfettisyyshän loppuisi muutoin 15-vuotiaana?
Tällaista on mielessäni liikkunut.
Sitten hieman vähemmän tulkinnanvaraiseen teoriaan.


Elokuvan Lolita (1962) Lolitaa katsoessa ei ole epäilystäkään siitä, mistä japanilaiset alunperin saivat ideansa. Tietysti, he ymmärsivät kaiken aivan väärin, mutta siitä huolimatta tämä väärinymmärrys poiki jotakin todella siistiä.


maanantai 8. joulukuuta 2008

Lolita ja trendit

Vaikka lolita onkin nk. katutyyli, ja se ei varsinaisesti noudata muodin luomia trendejä, olisi typerää väittää, että lolitassa jokainen pukeutuu kuten haluaa muiden mielipiteistä tai suunnittelijoiden päähänpistoista huolimatta. Kuten tavallisenkin muodin maailmassa, myös lolitojen keskuudessa on kaksi auktoriteettia, jotka määräävät mikä milloinkin on hot ja mikä not. Nämä auktoriteetit ovat brändit ja loliyhteisö.
Brändien auktoriteettiasema on täysin ymmärrettävä, onhan lolita melkoisen brändikeskeinen tyyli. Brändit ovat alunperin määritelleet sen, mitä lolita on, joten ne tulevat varmaankin määrittelemään sen tulevaisuudessakin. Vaikka brändit eivät voikaan muokata lolitasta mitä vain milloin vain, sillä lolitan siluetti on jo painunut monien mieleen tällaisenaan, on lolitan kehyksien varaan rakenneltavissa vaikka millaisia luomuksia. Jos jokin idea osoittautuu tarpeeksi hyväksi, ja muut brändit alkavat kopioida sitä (esimerkkinä melkein kaikki lolivaatteiden kliseet, sillä jokuhan ne on keksinyt ensimmäisenä) tai ostajat hullaantuvat siihen (esimerkkinä bunnybearbag), siitä tulee trendi yhteisön keskuudessa.
Tästä pääsenkin yhteisön vaikutukseen lolitan trendien keskuudessa. Toisin kuin ensiksi luulisi, loliyhteisön vaikutus trendien syntyyn on suurempi kuin brändien. Onhan nimittäin niin, että loliyhteisö päättää mitä brändeiltä ostaa, eli mistä muodostuu trendi, eli oikeastaan loliyhteisö vaikuttaa brändeihin siinä missä brändit vaikuttavat loliyhteisöön. Loliyhteisö saattaa jopa keksiä jotain uutta ajoittain ihan itsestäänkin. Jos yksi yksilö keksii menestysidean, koko yhteisö lähtee yleensä mukaan kopioimaan, ja uusi trendi syntyy.
Osa lolitoista ei myönnä trendien olemassaoloa. "Mä ite pukeudun näin, ei mua mikää ulkopuolinen määrää", he sanovat. Todellisuudessa kuitenkin 95% lolitoista noudattaa trendejä huomaamattaan tai tarkoituksella. Loistava esimerkki tästä on vallitsevan lolityylin muuttuminen gothiclolitasta ja sweetlolitaan. Kun lolita oli vielä lapsen kengissä Suomessa, suurin osa pukeutui gothiclolitaan, sweetlolita oli hädintuskin tunnettu. Nykyään sweetlolita on ylivoimaisesti suosituin tyyli.
Toinen loistava esimerkki lolitan trendeistä on edellä mainittu Babyn Bunnybear-laukku. Aluksi laukku ei saanut paljoakaan huomiota, ihmiset eivät tahtoneet kanniskella pehmolelun näköistä laukkua, onhan lolita jo muutenkin tarpeeksi noloa. Hiljalleen bunnybear kuitenkin yleistyi, kun muutama tarpeeksi uskottava ja tunnettu loli osti kyseisen laukun. Nykyään bunybear on jo kirjaimellisesti melkein kaikilla, myös minulla.
Kolmas loistava esimerkki trendeistä on kakkukorut. Ennen kakkukoru-villitystä kukaan ei ollut kiinnittänyt niihin erityisemmin huomiota, kakkukoruja pidettiin liian sweetteinä, ja olihan se typerä idea ripustaa joku kakunpala kaulaan. Kakkukorut eivät myöskään olleet helposti saatavilla, joten niitä ei viitsitty hankkia, vaikka oltaisiin haluttukin. Joku kuitenkin keksi alkaa tekemään koruja itse, ja ei aikaakaan kun Terriblessä ainakin kymmenen ihmistä kauppasi omatekoisia korujaan. Nyt villitys on laantunut, koruja näkee edelleen ihmisten asuissa, mutta harvat jaksoivat jatkaa korujen tekemistä villityksen hiljenemisen jälkeen.
Tämän hetken trendi on blingbling, eli kännyköiden ja muiden pienten esineiden tuunaaminen timanttitarroilla ja muulla sensemmoisella. Moni loli on tilannut Strapyalta kaikenlaista pientä kräässää kännykän tuunaamista varten, mutta aavistelen jo nyt villityksen laantumista, sillä harva on onnistunut tuunaamaan kännykkänsä yhtä ihanaksi kuin Biblen mallikuvissa, ja innostus hiipuu.
Toinen, ehkä hieman huvittavampi, trendi on sweetlolitan ja etenkin Angelic Prettyn dissaustrendi. Jälleen kerran muutama hieman tunnetumpi lolita on ilmaissut mieltymättömyytensä Angelic Prettyn ihastuttavaan mauttomuuteen, jonka seurauksena joukko ihailijoita on ehdottomasti samaa mieltä. Ylivedetty sweetloli on vähintäänkin "no vähä noloa..." ja Angelic Pretty on "mauton" ja "mielikuvitukseton". Huvittavan trendistä tekee se, että se muistuttaa kovasti gothiclolitan dissausta muutama vuosi takaperin. Onko sweet menettämässä valta-asemaansa? Se jää nähtäväksi...

Kuten kuvasta huomaa, myös lolita ottaa vaikutteita tavallisen muodin trendeistä, esimerkiksi leopardikuoseista.


torstai 4. joulukuuta 2008

Winter Wonderland


Talvisin osa lolitoista luopuu lolipukeutumisesta. Syynä saattaa olla masentava pimeä aika, jolloin loleilu ei kiinnosta, masentava märkä aika, jolloin lolivaatteet likaantuvat, tai masentava kylmä aika, jolloin hameessa tulee helposti vilu. Minä kuitenkin kuulun niihin, jotka jatkavat lolivaatteisiin pukeutumista läpi talven. Oikeastaan loleiluni lisääntyy talvisin, sillä rakastan talvitakkeja ja talvisaappaita ja kaikkia ihania pörröisiä yksityiskohtia.
Lolitan kolme kirousta, pimeän, märän ja kylmän, vältän helposti. Oikeastaan pimeästä on minulle hyötyä, sillä kaamosmasennus saa minut usein etsimään onnea lolivaatteiden kautta, joten pukeudun loleihin useammin. Märkä on kirouksista inhottavin, mutta sen vältän pysyttelemällä sisällä, kun on liian märkää, ja kun on vain vähän kosteaa katson vain, etteivät sukkani pääse likaantumaan kuralammikoissa ja otan sateenvarjon mukaani.
Kylmä on kaikista helpoin välttää, vaikka siitä näyttää koituvan eniten ongelmia. Monet luulevat, että lolivaatteissa tulee kylmä, mutta oikeastaan sukkahousuissa ja mamelukeissa neljä hametta päällekkäin tulee kuuma ulkonakin. Sääret ja osa reisistä tosin saattavat jäädä lähes paljaaksi, mutta minulla on talvea varten omat hieman tavallista pidemmät mamelukit, ja talvisaappaat, joten oikeastaan vain polvet ovat pelkkien sukkahousujen varassa. Sen lisäksi lolien talvisaappaissa on yleensä ainakin muutama sentti pohjaa, ja ne eivät ole kovin kapeakärkisiä, joten varpaat eivät palele, vaikka karvavuorausta ei saappaissa olisikaan.
Vaikka lolitalvitakit ovatkin melko ohuita, ja eivät yksinään pitäisi kylmää lähes ollenkaan, ovat nekin melko lämpimiä kaikkien vaatekerroksien päälle puettuna. Lolitalvitakeissa on myöskin useimmiten karvaa helmassa, kauluksessa tai suuaukoissa, ja se auttaa pitämään tuulta. Talvitakit ovat yksi syy talviloleiluuni, ne ovat jotain tavattoman suloista...
Vähemmän kylmillä, mutta kuitenkin viileillä säillä, vaihtoehto on keeppi eli olkaviitta. Se ei pidä kylmää ponchoa kummemmin, mutta on todella söpö asuste. Joidenkin talvitakkien mukana tulee takkiin sopiva keeppi, joka on paitsi suloinen lisä, myöskin hyödyllinen. Jos ajatellaan, että loliasun alaosaan kuuluvat ainakin mamelukit, useat alushameet ja hame, yläosa jää kohtalaisen paljaaksi, joskus pelkän kauluspaidan varaan. Niimpä keeppi saattaa oikeasti auttaa pysymään lämpimänä, vaikka se ensisilmäyksellä saattaakin näyttää turhalta koristeelta.
Talvisiin loliasuihin saa paljon ihania asusteita. Pörröisiä korvaläppiä, talvihilkkoja, baskereita, tumppuja, muhveja, kaulaliinoja... Joskus ulkoasu saattaa ihanien asusteiden takia näyttää paremmalta kuin varsinainen sisäasu!
Suomessa luonto on talvisin tavattoman kaunis, ainakin ajoittain. Kuulaina talvipäivinä, kun puut kimaltelevat jäähileistä ja maa on tuoreen puuterilumen peitossa, tai kun taivaalta sataa suuria lumihiutaleita ja maa on paksun lumivaipan peittämä, saa ihanaisia talvikuvia.

tiistai 2. joulukuuta 2008

Raportti yö-miitistä


Järjestin miitin 29.-30.11.2008 ensimmäistä kertaa elämässäni. Olimme suunnitelleet muutaman lolikaverin kanssa yön yli pidettävää miittiä edellisessä miitissä, ja minä uskaltauduin ottamaan taakan kantaakseni.
Mukaan olin kutsunut Nemeiran, Lotta from Wonderlandin, madteapartyn ja Enedrian. Tapasin tytöt juna-asemalla, onneksi kaikki olivat ajoissa.
Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului mennä puistoon ottamaan talvisia valokuvia, mutta koska sää oli kaikkea muuta kuin talvinen tai valokuvauksellinen, päätimme mennä suoraan kahvilaan. Kahvilaksi valitsime Coffee Housen sen huokeahkon hinnan ja tilavuuden takia. Kahvilassa joimme (vaahtokarkki)kaakaota, ja juoruilimme varmaankin parin tunnin ajan.
Kahvittelun ja kuulumisten vaihtamisen jälkeen suuntasimme Trioon, jossa tarkoitus oli ostaa joululahjoja, mutta päädyimmekin ostelemaan tavaroita itsellemme. Triossa istahdimme vielä syömään jäätelöä, minkä jälkeen suuntasimme minun kotiini.
Kotona tilasimme kolme pitsaa, niissä oli riittävästi syötävää viidelle pienelle tytölle. Kaikki kolme pitsaa tuli syötyä kokonaan.
Pitsailun jälkeen päätimme ottaa valokuvia. Oli jo melko myöhä, jote kuvien ottaminen meni tietenkin pelleilyksi, mutta hauskaa oli. Onneksi onnistuimme ottamaan muutaman galtsukelpoisenkin kuvan.
Kuvattuamme söimme vielä vähän lisää, tällä kertaa kakkua ja karkkia. Sen jälkeen istuskelimme hetken, ja aloimme katsoa elokuvia.
Elokuviksi valitsimme Nanat 1 ja 2. Nana oli ilmeisesti osuva valinta, ainakin se herätti tunteita ja jopa keskustelua jälkikäteen. Nana 3:a odotellessa...
Nanojen jälkeen peseydyimme ja jatkoimme elokuvaputkea Monty Pythonillä. Kaikki olivat kuitenkin jo aika väsyneitä, eikä kukaan tainnut seurata elokuvaa enää kovin tarkkaan. Olin huomaavinani muutaman nuokahtelevan. Niimpä jätimme elokuvan kesken, ja kävimme nukkumaan kello 4:30.
Aamulla heräilimme jo 11 aikaan, mutta nousimme ylös vasta puolilta päivin. Laittautuessa kului paljon aikaa, etenkin kun talossa oli viisi lolia ja vain kaksi peiliä ja rajoitettu määrä pistorasioita. Vajaassa parissa tunnissa saimme kuitenkin itsemme valmiiksi, ja suuntasimme takaisin keskustaan ja rautatieasemalle. Rautatieasemalla jätimme murheiset hyvästit ja suuntasimme kukin omille teillemme. Hei hei, toivottavasti polkumme kohtaavat taas!
(Ensi kerralla otetaan kimppakuva!)

Angelic and Pretty


Sain tänään Closet Childista tilaamani Angelic Prettyn hameen sekä Secret Shopin replicat Angelic Prettyn teapartykengistä. Olen kovin iloinen.
Hametta en ollut ehtinyt kovin kauaa haikailla, sillä se sattui olemaan Closet Childissä myynnissä juuri silloin, kun päätin haluavani sen. Toki olen pitänyt sitä kauniina ties kuinka kauan, ja olen kadehtinut kaikkia jotka omistavat jotain samaan sarjaan kuuluvaa. Oli ilahduttavan virkistävää saada taas jotakin Angelic Prettyltä, laatu jaksaa yllättää minut aika, ja jaksaisin hypistellä helmassa olevaa tylliä tuntikausia... Hintaa hameelle kertyi postikuluineen 147 euroa, ei siis kovin paljoa ainakaan siihen nähden, että minun silmissäni hame on uuden veroinen.
Kengät ostin jokunen kuukausi sitten kimppatilauksen mukana. Sain ne vasta vähän aikaa sitte, mutta niillä ei onneksi ollut kiire. Kengät ovat yllättäen ihan hyvää laatua, vaikka replicat ovatkin, joten taidan tilata Secret Shopista toistekin (vaikka joutuisinkin taas käyttämään välittäjää). Hintaa kengille tuli välityskuluineen ja tulleineen yhteensä 80 euroa.

maanantai 1. joulukuuta 2008

Lolita ja asun anatomia


Usein kuullaan puhuttavan, kuinka lolita on pakenemista nykymaailman hulluista kauneusihanteista ja
"blondi+tissit=hot"-säännöistä. Jotkut sanovat, että lolita on itsensä totauttamista, tai että siihen pukeudutaan, jotta voidaan erottua joukosta ja olla korostetun uniikkeja. Näin ei oikeastaan ole. Lolita on tarkkaan rajattu tyyli, joka antaa toki tilaa omalle luovuudelle, mutta tiettyjen rajojen puitteissa. Ketään ei tietenkään voida pakottaa noudattamaan näitä sääntöjä tai ohjeita, mutta jos asu poikkeaa peruslolitasta liikaa, se lakkaa olemasta lolitaa. Lolita-asu koostuu selvästi tietyistä elementeistä, joiden puitteissa saa tehdä melkein mitä haluaa.
Nyt esittelen teille nämä elementit.
Hiusten tulee olla laitetut. Kampaamattomat, likaiset, silmillä roikkuvat hiukset saattavat helposti pilata hienonkin asun. Toisaalta taas kauniisti laitetut hiukset saattavat pelastaa hieman epäonnistuneenkin asun. Suosittu kampaus on hieman pidempi tukka otsatukalla ja usein myös himecutilla. Pitkät hiukset tarjoavat useampia mahdollisuuksia erilaisiin kampauksiin, otsatukka taas on omiaan luomaan hieman lapsellisen lookin. Alalajista riippuu, miten hiukset mieluiten laitetaan. Gothiclolitaan sopivat suorat hiukset, sweetlolitaan pörröiset kiharat , classiclolitaan jotain siltä väliltä. Kampauksia on tietysti monenlaisia, ja poikkeus vahvistaa säännön, joten viljelen vain kehoituksia ja stereotypioita.
Meikki on lolita-asussa usein kevyt. Ripsiväri ja puuteri on usein riittävä, emorajaukset kannattaa unohtaa suosiolla. Jotkut lolitat eivät meikkaa ollenkaan! Sweetlolitan meikki on usein huomaamaton, classiclolitalla taas jo hieman kypsempi. Gothiclolitan meikki saa olla hieman raskaampi, mutta hyvän maun rajoissa.
Huomiota herättävin (ja asun kannalta olennaisin) asuste lolita-asussa on mekko (OP, mekko jossa on hihat), liivimekko (JSK, hihaton mekko) tai hame. Tähän vaatteeseen kannattaa panostaa, sillä se kiinnittää eniten huomiota. Mekkojen tapauksissa yläosan tulisi olla tyköistuva, ja päättyä vyötärölle (poikkeus vahvistaa säännön). Alaosan tulee olla suuri, ja ylettää suunnilleen polviin asti. Alushame on elintärkeä!
Mekon tai hameen koristeluun vaikuttaa valittu tyylisuuntaus. Sweetlolitan teemat ovat luonnollisesti suloisempia ja lapsellisempia kuin elegantin ja synkän gothiclolitan. Laatuun kannattaa panostaa!
Liivimekon ja hameen tapauksessa tarvitaan myös paita. Lolitoille on kahdenlaisia paitoja, kauluspaitoja (blouse, paita joka on tehty joustamattomammasta materiaalista) ja paitoja (cutsew, hieman pehmeämmästä materiaalista kuin kauluspaidat). Paita on yleensä valkoinen tai musta, riippuen asukokonaisuudesta. Se ei saa olla läpinäkyvä tai muuten huonoa materiaalia. Laatu on valttia, taas kerran.
Kengät ovat myöskin melko tärkeät. Lolikenkiä on moneen makuun, korkeista koroista ja pohjista aina aivan littanapohjaisiin. Kaikkia kenkiä yhdistää kuitenkin (enemmän tai vähemmän) pyöreä kärki. Nyrkkisäännöksi sopii, että mitä leveämpi hame, sitä pyöreämmät kärjet. Korot eivät lolikengissä ole kapeita juuri koskaan, kapeimmissa tapauksissa tolppakorkoja. Vaikka paltformit ovatkin jo aika out muaalla muodin maailmassa, niitä näkee edelleen lolitojen keskuudessa. Kenkiä saa avokkaina tai saappaina, ja valinnanvaraa löytyy. Kengät ovat useimmiten yhtä röyhelöisiä ja rusettisia kuin muukin asu.
Pienet asusteet tuovat kokonaisuuteen aina hieman lisäsärmikkyyttä, ja ovatkin lolitassa erityisen tärkeitä. Asusteiksi lukeutuvat mm. päähineet, joissa kirjo on laaja. On mm. heddressejä (hieman hiuspantoja muistuttavia päähän sidottavia koristeltuja kangaskaitaleita), hiusrusetteja (joiden koko vaihtelee hyvinkin suurista melko pieniin), hilkkoja (joista löytyy monen kokoista ja näköistä aina kankaisista puolihilkoista ihan kunnon koviin hilkkoihin), minihattuja (minisilintereistä olkihattuihin), ihan tavallisia hattuja (melko harvinaisia tosin) ja jopa nimenomaa lolitoille sopivia pinnejä, pampuloita ja korvaläppiä.
Toinen asustetyyppi on sukat. Sukkia on monenlaisia, ja niillä voi tuoda lisää ulottuvuutta asuun. Ne voivat olla tavalliset valkoiset polvisukat, tai vaikkapa asun teeman mukaan koristellut ylipolvensukat. Sukkien suuaukkoon on ommeltu usein pitsiä ja rusetteja. Nilkkasukkia tai sukkahousuja näkee lolitan parissa harvoin, suurin osa nimenomaa lolitoille suunnatuista sukista on polvisukkia tai ylipolvensukkia.
Kolmas asustetyyppi on korut ja muu sälä. Koruja on moneen makuun, ja ne vaikuttavat paljon siihen, mihin "alalajiin" asun voi luokitella. Helmet ovat suosittuja etenkin classic- ja sweetlolitassa, gothiclolitassa näkyy paljon ristejä. Korujen kanssa voi käyttää paljon mielikuvitusta, ja niitä löytyykin hyvin moneen makuun. Muuhun sälään voidaan luokitella esimerkiksi tekonkynnet, jotka nekin osaavat parhaimmillaan olla melko näyttäviä ja huoliteltuja.
Myös alusvaatteet kuuluvat lolita-asuun. Jokainen saa tietysti itse päättää, millaisia rintaliivejä tai pikkuhousuja käyttää, mutta pikkuhousujen päälle vedetään mamelukit (vanhan ajan alushousut, pussishortseja muistuttavat pikkupöksyt), ja rinnatkin saatetaan peittää vaikka korsetilla. Mamelukit ovat tärkeät, sillä ne suojaavat jalkovälin leveän hameen alla mm. kylmältä ja tirkistelijöiltä. Tärkein alusvaate on kuitenkin alushame, joka antaa lolita-asulle sen muodon. On olemassa asuja, joissa alushametta ei periaatteessa tarvita, mutta nämä asut ovat hyvin poikkeuksellisia, ja loliasusta tunnistettavan tekee nimenomaa sen siluetti, jossa aluihameella on tärkeä osa.

Lolita-asun "sääntöjä" on syytelty useimmiten liiasta tiukkuudesta. "Tukahdutatte mun luovuuden!!" huutavat jotkut. "Just tämmösiä sääntöjä mä pakenin lolitan pariin!!!" valittavan toiset. Totuus kuitenkin on, että tietyillä tyyleillä on oltava tietyt säännöt. Jos ei olisi tarkkaan määritelty, millainen on lolita-asu, lolitalla voitaisiin tarkoittaa vaikkapa farkkuja ja t-paitaa. Kukaan ei kiellä pukeutumasta miten haluaa, mutta jos asu ei selvästikään ole lolitaa, on turha väittää että se on. Tiivistettynä siis: lolita on lolitaa kun se on lolitaa.