Bodyline vs. Burando

Ihan ensimmäiseksi haluaisin sanoa, että aion kirjoittaa aiheesta, joka on puhuttanut ja provosoinut paljon viimeaikoina, ja jos joku kokee olevansa herkästi loukattavissa, voi olla viisasta olla lukematta. Jos joku kaikesta huolimatta hermostuu, kannattaa muistaa että "tää on vaan mun mielipide!!!1", eli en ota vastuuta palkokasveista kenenkään nenässä. En myöskään halua mollata ketään erityisesti (paitsi just sua!!), joten henkilökohtaisten loukkauksien etsiminen kannattaa unohtaa.
Asiaan. Bodyline. Parhaimmillaan luonnehdittu lolivaatteiden Seppäläksi, pahimmillaan kaatopaikaksi. Hintatasoltaan viidesosa lolibrändien hintatasosta, vaatteet pääasiassa Kiinassa tuotettuja halpakopioita. Bodyline on tehnyt joskus enemmän ja joskus vähemmän alkuperäisiä tuotteita muistuttavia replicoita aina, mikä on saanut aikaan esimerkiksi sen, että Baby on kieltänyt Bodylinen vaatteet teekutsuiltaan. Jonkin aikaa sitten Bodyline kuohutti lolipiirejä aivan uudella tavalla tekemällä replican mm. Angelic Prettyn Fruit Parlor-printistä, Innocent Worldin koiranpentuprintistä ja Babyn Heart Buckle-kengistä. Aiemmin Bodyline oli valmistanut kopioita vain mallistoista, jotka olivat niin "peruslolitaa", että oli vaikea arvioida oliko Bodyline kopioinut jotain, vaiko keksinyt pyörän uudelleen, eikä se ollut aiheuttanut muuta kuin "onks tää nyt replica vai ei"-mutinaa loliskenen takariveissä. Nyt skene kuitenkin hurjistui ja--! Vai hurjistuiko? Länsimaissa nämä kopioit kuuluisista printeistä aiheuttivat epävarmaa tunnustelua, ja päiden kääntymistä Bodylinen puoleen. Ei aikaakaan, kun Bodylinelle järjestettiin jo suuria kimppatilauksia, sillä katso; kaikessa hiljaisuudessa Bodyline oli ruvennut myymään vaatteitaan myös ulkomaille. Kopioiden ostaminen oikeutettiin mm. sillä että "Alkuperäistä printtiä ei saa enää mistään, joten on pakko ostaa kopio!" ja "Miksi maksaa monta kertaa enemmän alkuperäisestä, kun Bodylineltä saa vastaavan paljon halvemmalla?".
Oikein vai väärin?
Vastaus riippuu tietysti yksilöstä. Minun mielestäni väärin, brändinpalvontaa tai ei. Minä en voisi käyttää Bodylinen tuotteita hyvällä omallatunnolla, ja siihen on useampi syy. 1) Aitous. Olen niin kiintynyt tiettyihin brändeihin, etten voisi ostaa halpaa ja laitonta kopiota brändin tuotteesta. Haluan joko aidon, tai sitten en mitään. 2) Laatu. Vaikka Bodylinen laatu onkin noussut viimevuosina, laatu ei silti vastaa brändien laatua. Pelkkä epävarmuus siitä, että pitsi saattaa purkaantua tai helmasta roikkua langanpätkiä saa minut jättämään vaatteen kotiin. 3) Yksityiskohdat. Esimerkiksi osa Angelic Prettyn superkalliiden printtivaatteiden viehätystä on niiden yksityiskohdissa. Tukusta ostettu kilometripitsi ei vain vastaa vartavasten teetätettyä nallepitsiä, eikä pikaisesti vyötärökaistaleeseen kiinni ommeltu rusetti vastaa muhkeampaa ja hakaneulalla kiinnitettävää rusettia, joka saa halutessaan pois tai kiinnitettyä muaalle. 4) Ylpeys ja maine. En väitä, että Bodylineä käyttävillä henkilöillä olisi huono maine, mutta kyllä Ihkaaidolla Brändillä (tai vaikka itsetehdyllä hameella) saa enemmän huomiota ja ihastelua osakseen, kuin käyttämällä replicaa.
Japanissa brändeillä (melkein kaikissa tyyleissä, ei vain lolitassa) on suurempi merkitys kuin länsimaissa. Japanissa on aina asuttu jokseenkin ahtaasti, joten statusta ei olla voitu korottaa niinkään määrällä vaan laadulla. Siinä missä länsimaissa suuri talo kertoo rikkauksista, Japanissa talon sijainnilla on enemmän merkitystä kuin koolla. Siinä missä länsimaalaiset isotkihot ajelevat suurilla autoilla, Japanissa auton tehokkuudella ja merkillä on enemmän merkitystä. Ja kun länsimaissa ihastellaan ystävän suurta vaatevarastoa, Japanissa ihastellaan ystävän kunnioitettavaa viiden brändilaukun kokoelmaa. Länsimaalaisessa loliskenessä brändiä on pidetty (tai ainakin pitkään pidettiin) jokseenkin luksuksena, Japanissa brändittömyys on "huonouden" merkki. Japanissa yksi brändimekko voittaa viisi epäbrändimekkoa, ja Bodyline ei selvästikään ole "tosilolien" suosiossa, pikemminkin päinvastoin.
Länsimaissa asiat ovat tietysti eri tavalla. Brändit ovat tietenkin statuksen merkki myös länsimaissa, mutta niillä ei ole niin paljoa merkitystä. "Nätti mekko on nätti mekko, brändiä tai ei!" on melko kuultu lausahdus suomalaisessa skenessä, ja erityisesti rapakon takana. "Mitä väliä sillä on mitä merkkiä vaate on, kunhan se on kaunis?" Niinpä niin.
Jos Bodylinen tekemä kopio Fruit Parlorista olisi täydellinen, mutta edelleen yhtä halpa, kuinka moni voisi vastustaa kiusausta? Uskon, että muutamat. Mutta mahdollisesti harvemmat kuin nyt. Täydellinen kopio menisi helposti Angelic Prettystä, ja status nousisi jos kätevästi unohtaisi kertoa, että kyseessä on kopio. Mutta olisiko se silti sama asia? Veikkaan, että muutamat saavat kiksejä pelkästään siitä, että niskaa vasten hankaavassa hintalapussa lukee Angelic Pretty. Brändihoroilua? Olkoon sitten niin. Aito vaate on kuitenkin aito, ja vaikka saatavilla olisi tismalleen samanlainen, mutta epäaito ja paljon halvempi, saattaisin minäkin päätyä aitoon. Ei se status, ei välttämättä se laatukaan, vaan se tunne. Olen huomannut, että vaikka jotkut kopioita ostaneet ovat vakuuttaneet itselleen että "En mä tätä ostanut koska tää on kopio, vaan koska tää on kiva mekko!", replica on ennenpitkään jäänyt kaapinpohjalle ja lopuksi päätynyt Terriblen Sisäisiin kauppoihin. Kun vaatteesta puuttuu se jokin, ja ympärtistön painostuksen aiheuttama huono omatunto kalvaa sielua, sen käyttäminen ei enää ole hauskaa.
Onko väärin tuomita Bodyline lolitan kaatopaikaksi? Ei minun mielestäni. Ennen kuin Bodyline suunnittelee itse omat vaatteensa, eikä kopioi ideoitaain muilta brändeiltä, ei Bodyline ansaitse tulla kutsutuksi edes lolitan Seppäläksi, saatika brändiksi. Mutta onko väärin tuomita Bodylineä käyttävät ihmiset? On tietysti! Ei Bodyline lolia pahenna. Kukin taaplaa tyylillään, ja kuka tietää, ehkä joku saa kiksinsä vaatteesta itsestään, ei sen merkkilapusta tai siitä että se muistuttaa brändin X tuotetta Y.

Puppylove!

Tällainen oli naamani tänään. Tukan laitoin ihan itse, ja tein nopeusennätyksen: 20 minuuttia. Meikkaamiseen meni jostain syystä kauan, koska en millään saanut oikeaa määrää poskipunaa. Ostin myös huulikiillon, en tiedä huomaako sitä kuvasta.


Ja tällainen oli asuni tänään. (Näette myös palasen huonettani!)
Hame: Innocent World
Paita: Innocent World
Rusetti: Baby

Kertokaa ihmiset, oletteko enemmän kiinnostuneita lukemaan syväanalyysiä lolitasta, vaiko katselemaan kuvia ja päivän asuja jne.?

Laukkuja! Laukkuja!

Okei, en ole saanut ainuttakaan uutta laukkua. Haluan silti kirjoittaa (ja postata kuvia!) laukuistani. Laukku on nimittäin tärkeä asuste lolitalle. Se ei välttämättä ole se ehdoton ensimmäinen ostos, mutta sen olisi hyvä olla yksi ensimmäisten ostosten joukossa. Ensimmäisen laukun pitäisi olla monen asun kanssa yhteensopiva ja tilava. Väri kannattaa valita oman päävärin mukaan. Valkoinen tai musta on aina varma valinta, mutta jos olet ehdottoman varma että käytät aina jotain tiettyä väriä, voi ensimmäinen laukku olla minkä värinen tahansa.
Kun ensimmäinen hyvä peruslaukku on hankittu, voi keskittyä vähän villimpiin valintoihin, kuten vaikka Bunnybeariin. Valinnat kannattaa silti tehdä tarkoin, lolilaukut ovat aika kalliita.
Lolitat raahaavat mukanaan kaikenlaista roinaa. Sen lisäksi että laukussa on tavalliset tavarat, kuten kännykkä ja lompakko (jotka nekin tuppaavat viemään paljon tilaa blingblingeineen), mukaan täytyy mahtua myös hätävaratavarat, kuten rakkulalaastarit, hakaneulat, varapampulat ja pinnit ja pieni pullo hiuslakkaa, ehkäpä myös hiusharja ja taskupeili ja tietysti ainakin puuteri. Koska rakkulalaastarit ja hiuslakkapullot eivät ole kovin söpöjä, pitää ne voida peittaa söpöllä sälällä, kuten pienillä kolikkopussukoilla tai tuunatuilla bussikorteilla, jos vaikkapa kilpaileva lolita sattuu vilkaisemaan lolitan laukkuun. Laukkujen on siis oltava pieniä ja söpöjä ja helposti mukana kulkevia, mutta todella tilavia...

Tässä on tällä hetkellä vanhin laukkuni. Ostin sen Japanissa käydessäni pari vuotta sitten. Se on Angelic Prettyn Glitter Trump laukku, ja se on hirmuisen suloinen. Aluksi ajattelin ostaa ihan vaaleanpunaisen peruslukun ilman mitään kuviointeja, mutta tulinkin siihen tulokseen, että pieni kuviointi ei haittaa laukun yhteensopivuutta muiden vaatteiden kanssa. Olen todella tyytyväinen päätökseeni, vaaleanpunaiseen peruslaukkuun olisin jo kyllästynyt.


Tässä on Angelic Prettyn sydän-laukku (en muista sen nimeä...). Ostin sen eräältä toiselta suomalaiselta lolilta hetken mielijohteesta. Olin katsellut laukkua sillä silmällä Angelic Prettyn sivuilla jo jonkin aikaa, ja kun eräs lolita päätti myydä omansa, tartuin tilaisuuteen. Tykkään laukusta ihan hirmuisesti, sen yksityiskohdat ovat aivan ihanat, ja se on yllättävän tilava.


Tässä on toinen sydänlaukku, Babyn Heart-laukku. Se on hieman epäkäytännöllisempi kuin edellinen, sillä se on melko kova eikä muotonsa puolesta anna tilaa tavaroille. Se on kuitenkin hirmuisen yhteensopiva melkein kaiken kanssa, joten käytän sitä paljon!


Babyn Bunnybear on epäkäytännöllisin ikinä, sen sisään mahtuu hädintuskin kännykkä, ja silti laukku vie paljon tilaa. Se on kuitenkin söpö ja suosittu ja kaikilla muillakin on sellainen! Ja pidän siitä, että siitä saa helposti repun.

Vaatteita! Vaatteita!

Nyt on luvassa hieman suurempi uusia vaatteita koskeva merkintä. Olen ollut lupauksistani huolimatta ahkera, ja haalinut paljon uutta lolitavaraa.


Ensimmäiseksi Innocent Worldin koirahame. Ostin hameen Eältä sopivahkoon hintaan. Hame kuuluu niihin vaatekappaleisiin, joita olen metsästänyt puolivillaisesti. Olen siis pitänyt toisen silmäni auki täysosuman varalta, mutta en ole lähtenyt varsinaiselle metsästysretkelle Internetin syövereihin. Odotus palkittiin, ja tuen samalla suomalaista brändijälleenmyyntiä. Ekotekoko?


Toinen viimeaikainen ostos on Babyn hiuspanta. Minunhan ei pitänyt tilata mitään ennen ensikesää. Koen kuitenkin eeppistä ahdistusta jos en tasaisin väliajoin saa jotain uutta, joten tätä voisi kutsua terapiaksi... Sitäpaitsi hiuspanta on supersöpö.


Ja viimeisessä kuvassa näkyvät viimeisimmät ostokseni.
Valkoiset rusetit ovat Babyn kenkärusetit. Hyvä ostos, koska lolilla on ikuinen huoli siitä että kenkärusetit katoavat eivätkä koskaan palaa.
Loput kuvassa näkyvät korut ovat Nemeiran käsin tekemiä. Lumihiutalekoru ja heppakoru ovat kaulakoruja, ruusukoru on rannekoruja ja vaaleanpunainen macaron on sormus.