Lolita ja Lolita

Lolita-sanan alkuperää on spekuloitu suuntaan jos toiseenkin. Oli totuus mikä tahansa, varmaksi on julistettu, että Vladimir Nabokovin romaanista "Lolita" se ei ainakaan ole saanut alkuaan. On syytelty sattumaa, on syytelty japanilaisten tapaa ymmärtää kaikki länsimaalainen väärin ja soveltaa asioita omiin tarkoituksiinsa. Mutta mikä onkaan totuus, kun unohdetaan kaikki lolita-sanaa koskevat tabut ja valheet väärinymmärryksien välttämiseksi?
Luin Nabokovin lolitan muutama päivä sitten, ja se vahvisti olettamukseni lolitan ja Lolitan yhteyksistä. Lolitahan kertoo Humbert Humbertista, 40-vuotiaasta miehestä, joka on taipumuksiltaan hieman lapsiin päin. Ei tietenkään ketä tahansa lasta. Lapsia, joita kohtaan hän tuntee vetoa, hän nimittää nymfeteiksi. Nymfetit ovat 9-14-vuotiaita tyttölapsia, joissa on jotain erityistä. He eivät välttämättä ole edes erityiset kauniita, mutta jokin nymfeteissä vetää puoleensa, jokin saa Humbert Humbertin kiinnittämään huomionsa juuri heihin.
Jostakin syystä puhe nymfeteistä tuo mieleen Novalan "otomen" tai "maidenin". Mitään varsinaisia yhtäläisyyksiä ei ole, mutta eikö otomeissakin (eli epäsuorasti ilmaistuna loleissa) olekin "sitä jotakin", joka erottaa otomen muista? Eikö lolita erotukin joukosta jollakin erityisellä tavalla, eikä aina pelkästään vaatteillaan? Entä onko mahdollista, että "halun jatkaa prinsessaleikkejä ja viedä ne uudelle ulottuvuudelle" takana on halu olla nymfetti, jollakin tavalla muista erottuva, poikkeuksellisen viehättävä yksilö? Onko "lapsellisesti" pukeutumisen takana halu olla nymfetti hieman pidempään, sillä nymfettisyyshän loppuisi muutoin 15-vuotiaana?
Tällaista on mielessäni liikkunut.
Sitten hieman vähemmän tulkinnanvaraiseen teoriaan.


Elokuvan Lolita (1962) Lolitaa katsoessa ei ole epäilystäkään siitä, mistä japanilaiset alunperin saivat ideansa. Tietysti, he ymmärsivät kaiken aivan väärin, mutta siitä huolimatta tämä väärinymmärrys poiki jotakin todella siistiä.