Olen ollut kiinnostunut lolitasta jo viisi vuotta, loli(htaviin) vaatteisiinkin olen pukeutunut tänä kesänä neljä vuotta. Koska olen nyt varsinainen wanhus lolin parissa (hehheh, joopajoo), ajattelin kertoa, mistä kaikki alkoi ja mitä sitten tapahtui. Hieman harrastushistoriaa, siis.
2004: Innostuin Japanista 13-vuotiaana. Olin joltain kuullut jostain jännästä sarjakuvailmiöstä, jota mangaksi kutsuttiin, ja kaverini kanssa päätimme etsiä käsiimme yhden pokkarin. Kirjastosta löysimme Ranma½ vol. 11, lainasimme sen ja luimme sitä yhdessä. Nauroimme kippurassa, niin se pikkutuhma actionhuumori puree 13-vuotiaisiin. Kaverini ei tosin asiasta sen enempää innostunut, mutta minä ostin heti lisää Ranmaa ja pian muitakin sarjoja.
7. ja 8. luokat ovat siitä ikäviä, että vähänkin "erilaisia" kiusataan. Minut valittiin luokkani silmätikuksi, joten päätin viedä homman saman tien kotiin asti. Koska en kelpaisi sellaisena kuin olen kuitenkaan, voisin saman tien tuoda esiin "todellisen minuuteni". Halusin alkaa pukeutumaan "manga-tyyliin". Halusin että muut manga-fanit tunnistaisivat minut, ja minun mielestäni paras keino oli pukea musta-valko-raidallinen paita vihreän paidan päälle. Olin uskaliaisuudestani aika ylpeä.
2005: Kesällä 2005 syvennyin Japanin nuorisokulttuuriin muutenkin kuin mangan kannalta. Rupesin kuuntelemaan söpöilypoppia (MiniMoni ym.) ja värjäsin tukkani mustaksi. Rupesin ostamaan hameita ja röyhelöpaitoja taviskaupoista. Siskoltani olin kuullut tyylistä nimeltä "lolita", hän oli ostanut Blipposta Gothic&Lolita Biblen. Siskoni itse päätti ruveta gothiclolitaksi, ja hyödynsi Morticiaa ja Backstreetiä. Minä halusin olla sweetloli, mutta goottikaupoista ei löytynyt mitään sweetiin sopivaa. Yritin siis epätoivoisesti löytää edes vähän söpöjä vaatteita, ja näytin varmaan aika jännittävältä tummanvihreässä salsahameessa, vaaleanpunaisessa kauluspaidassa, tennareissa ja vaaleanpuna-punaisissa raitasukissa. Innostuin myöskin MiniMonin vaatteista, halusin jotain samankaltaista itselleni. Teetätin lapsekkaita ja värikkäitä vaatteita ompelijalla, ja näytin varmaan vähän decoralta.
2006: Olin onnistunut kasaamaan melkoisen kunnioitettavan vaatevaraston taviskaupoista. Hankin itselleni mahdollisimman paljon vaaleanpunaista ja valkoista, ja muistutin ehkä etäisesti lolitaa. Loppukesästä rekisteröidyin irc-galleriaan, ja liityin mm. Babyn yhteisöön.
Kesällä 2006 kävin riparilla, josta minut löysi Jussi, nykyinen aviomieheni. Jussin kanssa kävin Animeconissa ensimmäisen kerran, ja olin hieman pettynyt siitä miten vähän sweetloleja Suomessa oli. Samalla sain kuitenkin lisäpotkua innostukseeni olla "Suomen ainoa sweetloli".
Syksyllä 2006 tilasin ensimmäisen "oikean" lolimekkoni FanplusFriendiltä, ja ensimmäiset ihka aidot burandoni ostin Metalta itselleni joululahjaksi.
Aktivoiduin irc-galleriassa, juttelin muiden lolien kanssa ja sain kuulla Terriblestä.
Näin elokuvan Shimotsuma Monogatari ja aloin haaveilla Babystä.
2007: Rekisteröidyin Terribleen keväällä, ja kesällä menin ensimmäiseen miittiini. Vaatekaappini koostui edelleen pääasiassa FanplusFriendistä, olin tehnyt sinne useamman tilauksen.
Rakastuin Angelic Prettyyn kiihkeästi, mutta siihen aikaan Pretty ei shippaillut Suomeen.
Loppukesästä matkustin Japaniin, ja tuhlasin melkoisen määrän rahaa. Vihdoinkin omistin Angelic Prettyä, vihdoinkin omistin Babyä! Matkasta eteenpäin rupesin tilailemaan ihka aitoa burandoo lähes säännöllisesti. Jouluksi ostin itselleni talvitakin Babyltä.
2008: Kevät 2008 karkasi niinsanotusti käsistä. Tilailin valtavasti lolivaatteita. Osan myin eteenpäin, osa on kaapissani edelleen. Sama meno jatkui oikeastaan koko vuoden 2008, kunnes sain kuulla että pääsisin taas kesällä 2009 Japaniin (häämatkalle :D). Päätin alkaa säästää rahaa.
Vaatekaappini sisältö muuttui hiljalleen AP-valtaiseksi, myin paljon Babyä muille.
2009: Vuoden 2009 loleilua voikin seurata tämän blogin kautta. :D Kesäinen matka Japaniin peruuntui, kun mieheni mursi lonkkansa, mutta varasimme uuden matkan joulukuulle. Kesällä 2009 minusta tuli myöskin Terriblen moderaattori!
Saa nähdä mitä tuleva vuosi pitää sisällään!
Ajan myötä harrastukseni on pyörinyt enemmän ja enemmän lolitan ympärillä. Täytyy myöntää, että luen edelleenkin mangaa ja saatan joskus katsoa animeakin, mutta en enää siinä määrin kuin ennen. Musiikkimakuni on edelleen melko "japanilainen" (japanilaispainoitteinen, sanoisinko), mutta suosikki bändit ovat muuttuneet aika paljonkin. Lolitasta on tullut ehdottomasta se harrastus nro 1, ja olen kyllä kehittynyt aika paljon, vaikka itse sanonkin!
sunnuntai 9. elokuuta 2009
sunnuntai 26. heinäkuuta 2009
Puistossa
Tällainen minipostaus tänään!
Kävin ystäväni kanssa puistossa, ja päätimme ottaa muutaman kuvan!
Asuni on Angelic Prettyn Glitter Trump -sarjaa, kengät, laukku ja pikkurusetit ovat Babyltä.
(Saatan lisätä kuvia myöhemmin, mutta siihe tarvitsen kaverini luvan. :D)
Kävin ystäväni kanssa puistossa, ja päätimme ottaa muutaman kuvan!
Asuni on Angelic Prettyn Glitter Trump -sarjaa, kengät, laukku ja pikkurusetit ovat Babyltä.
(Saatan lisätä kuvia myöhemmin, mutta siihe tarvitsen kaverini luvan. :D)
perjantai 17. heinäkuuta 2009
Alice Deco a la Mode
Alice Deco a la Mode on suhteellisen tuore lolita-julkaisu. Toisin kuin Gothic&Lolita Bibleä (jota on ilmestynyt 33 osaa), Alice Deco a la Modea on ilmestynyt vasta kaksi numeroa (kevät ja kesä 2009), joten jokainen ehtii vielä mukaan "keräämään yhdessä ne kaikki!".
Alice Deco a la Mode on hengeltään hieman erilainen kuin Bible. Siinä missä Bible esittää uusimmat uutuudet ja sesongin tuotteen pääsääntöisesti, antaa vinkkejä peruslolilookin luomiseen, ja toimii noin yleensäkin lolitamuodin tärkeimpänä mookkina, Alice Deco a la Mode ei pyri miellyttämään kaikkia gootti- tai lolitatyyliä harrastavia. Se on erittäin sweetpainoitteinen(ja Angelic Prettyä löytyy erittäin paljon), goottiä löytyy hyvin vähän ja sekään ei ole siitä synkimmästä päästä, ja punkia tai muuta vastaavaa ei onäy juuri ollenkaan. Lehti ei keskity esittelemään brändien uusimpia luomuksia, vaan pikemminkin uusia tapoja pukeutua söpösti (ja lolisti), jotta loliharrastamisesta tulisi vähän jännempää. Alice Deco a la Mode on meikkeineen, peruukkeineen, brändiä ja teemoja keskenään sotkevine asuineen ja piilareineen Bibleä räväkämpi, mutta panostaa kuitenkin huomattavasti enemmän arkisempaan pukeutumiseen (lolitaa legginseissä jne.), jolloin lehti sopii hyvin muillekin söpöilijöille, eikä pelkästään loliharrastajille.
Alice Deco a la Moden rakenne on yllättävän samanlainen kuin Biblessä. Sisällysluettelo löytyy samasta paikasta, ja vaatteet on ripoteltu samaan tapaan sivun laidoille antaen malleille ja mallien asuille paikan keskeltä sivua. Molemmissa lehdissä on photoshooteja, molemmissa lehdissä on meikkitutoja, molemmissa lehdissä on monta sivua mainoksia. Sisältö on kuitenkin niin erilainen, että kopiosta tai kilpailevasta lehdestä ei kuitenkaan voida puhua.
Henkilökohtaisesti pidän enemmän Alice Deco a la Modesta kuin Gothic&Lolita Biblestä, mutta se johtuu kiinnostuksestani söpöilyyn, ja vain söpöilyyn. Alice Deco a la Modella on enemmän tarjottavaa minulle. Jatkan edelleen molempien lehtien ostamista, ja Gothic&Lolita Bibleä suosittelen katumuotia laajemmin harrastaville. OTT-söpöilijöille, kuten minulle, suosittelen Alice Deco a la Modea. Muille se saattaa aiheuttaa ärsyyntymisreaktion.
maanantai 13. heinäkuuta 2009
Animecon VII
Tulin eilen kolmipäiväisestä Animeconista Helsingissä. Kävin siellä jokaisena päivänä, ja luonnollisesti asuni oli eri jokaisena päivänä!
Ensimmäisen päivän asu:
Toisen päivän asu:
Ja kolmannen päivän asu:
Kaikki vaatteet ovat Angelic Prettyä. (Ensimmäisen päivän hame Wonder Party-mallistoa, toisen päivän mekko Colorful Heart-mallistoa ja kolmannen päivän asu Dream Doll -malliston mekko. Kysykää lisää, jos haluatte tietää.)
Animecon meni yllättävän hyvin. Vaikka Animeconin alkamista edeltävänä päivänä satoi kaatamalla, kuten myös tänään, Animecon oli suhteellisen aurinkoinen. Hyvä sää pelasti koko conin, sillä tilat eivät olisi riittäneet tuhansille sateeltasuojautujille.
Ikävä kyllä tämän vuoden Animeconissa ei ollut mitään katumuotiin liittyvää ohjelmaa, joten con meni lähinnä hengailuksi ja valokuvaamiseksi. Myyntipöydillä oli kuitenkin yllättävän hyvä lolitarjonta, toivottavasti vaatteet menivät hyvin kaupaksi. Tulen aina iloiseksi kun näen coneissa vaatekojuja, ja toivon että niitä näkyy paljon tulevaisuudessakin!
Taidekuja oli surullisen pieni, mikä oli yllättävää, kun kyseessä on vuoden suurin con. Olisin halunnut päästä ostamaan kakkukoruja, mutta koska taidekojuja oli suunnilleen 10, ei ollut yllättävää että yhtäkään korunmyyjää ei näkynyt.
Kokonaisuudessaan con oli ihan onnistunut, mutta ei paras kaikista. Ihmisiä oli valtavasti (yhteensä yli 10 000, kuulemma), joten myyntipäydille oli vaikea päästä. Tilat eivät olleet parhaat mahdolliset, paitsi ehkäpä sijainniltaan (kohtuuhintainen hotelli lähellä, jee!). Ja on tietysti typerää valittaa katumuotiohjelman vähyydestä, kun kyseessä on animecon, mutta tietysti joku muotinäytös tai paneeli olisi piristänyt päivää kummasti.
Kiitos kuitenkin kaikille jotka tulivat juttelemaan, kuvasivat minua tai kehuivat asujani! Viimeistään Tsukiconissa nähdään taas! ♥
Ensimmäisen päivän asu:
Toisen päivän asu:
Ja kolmannen päivän asu:
Kaikki vaatteet ovat Angelic Prettyä. (Ensimmäisen päivän hame Wonder Party-mallistoa, toisen päivän mekko Colorful Heart-mallistoa ja kolmannen päivän asu Dream Doll -malliston mekko. Kysykää lisää, jos haluatte tietää.)
Animecon meni yllättävän hyvin. Vaikka Animeconin alkamista edeltävänä päivänä satoi kaatamalla, kuten myös tänään, Animecon oli suhteellisen aurinkoinen. Hyvä sää pelasti koko conin, sillä tilat eivät olisi riittäneet tuhansille sateeltasuojautujille.
Ikävä kyllä tämän vuoden Animeconissa ei ollut mitään katumuotiin liittyvää ohjelmaa, joten con meni lähinnä hengailuksi ja valokuvaamiseksi. Myyntipöydillä oli kuitenkin yllättävän hyvä lolitarjonta, toivottavasti vaatteet menivät hyvin kaupaksi. Tulen aina iloiseksi kun näen coneissa vaatekojuja, ja toivon että niitä näkyy paljon tulevaisuudessakin!
Taidekuja oli surullisen pieni, mikä oli yllättävää, kun kyseessä on vuoden suurin con. Olisin halunnut päästä ostamaan kakkukoruja, mutta koska taidekojuja oli suunnilleen 10, ei ollut yllättävää että yhtäkään korunmyyjää ei näkynyt.
Kokonaisuudessaan con oli ihan onnistunut, mutta ei paras kaikista. Ihmisiä oli valtavasti (yhteensä yli 10 000, kuulemma), joten myyntipäydille oli vaikea päästä. Tilat eivät olleet parhaat mahdolliset, paitsi ehkäpä sijainniltaan (kohtuuhintainen hotelli lähellä, jee!). Ja on tietysti typerää valittaa katumuotiohjelman vähyydestä, kun kyseessä on animecon, mutta tietysti joku muotinäytös tai paneeli olisi piristänyt päivää kummasti.
Kiitos kuitenkin kaikille jotka tulivat juttelemaan, kuvasivat minua tai kehuivat asujani! Viimeistään Tsukiconissa nähdään taas! ♥
maanantai 22. kesäkuuta 2009
Replicat
Replica on alunperin tarkoittanut täydellistä kopiota alkuperäisestä. Replicoita käytettiin mm. museoissa, jos alkuperäiskappaletta ei ollut saatavilla näytille, joskus ne esittivät jopa sellaisia esineitä joita ei koskaan ollut ollut olemassa.
Lolikielessä replica on kuitenkin vain hienovaraisempi sana kopiolle. Loli-replica voi olla hyvin samanlainen kuin alkuperäinen, tai sitten sen muistuttaa alkuperäistä vain etäisesti. Replicalla voidaan tarkoittaa mitä tahansa tavalla tai toisella yleensä merkkituotteesta kopioitua tuotetta, kuten kenkiä, koruja, vaatteessa olevaa printtiä tai vaikka koko vaatetta. Joskus rajan veto on vaikeaa. Teemaltaan samanlaisia vaatteita ilmestyy brändeiltä usein samaan aikaan (esimerkiksi Baby ja Angelic Pretty julkaisevat puudeli-teemaiset vaatteensa samoihin aikoihin), ja joskus brändit tekevät toisiaan muisuttavia vaatteita ihan vahingossa (kuinka monella tavalla voi valmistaa scallop-helmaisen hameen miehustanyörityksellä?). Nämä eivät kuitenkaan ole replicoita. Brändit saattavat matkia toisiaan, mutta replicalla tarkoitetaan nimenomaa selvästi alkuperäistä muisuttavaa, yleensä materiaaleiltaan huonolaatuisempaa ja usein ainakin hieman halvempaa vaatekappaletta.
Replicat ovat nousseet suureen suosioon lolimaailmassa viimeaikoina. Etenkin kansainvälisissä piireissä mm. Bodylineä suositaan yhä enemmän ja enemmän, vaikka bärndin arvostus ei ole mitenkään vähentynyt. Bodylinestä olen kirjoittanut jo aikasemmin, joten nyt keskityn myös muihin suuriin kopioijiin, kuten FanplusFriendiin ja Secret Shopiin. Bodyline on kuitenkin erittäin pinnalla nyt, joten ikäväkseni joudun toistamaan itseäni hieman.
Mikä saa ihmiset ostamaan replicoita? Moni perustelee kopioiden suosiota rahapulalla. On suuri houkutus saada paljon vähällä, on vaikea vastustaa kiusausta kun mekon hinnalla saa helposti koko asun kenkineen ja laukkuineen. Heikompi laatu tai edes se, että kopio on helposti tunnistettavissa kopioksi, ei ole niin huono puoli että tilaisuus kannattaisi olla käyttämättä.
Toinen usein kuultu perustelu on brändien koot. Lolibrändit tekevät suhteellisen pieniä vaatteita, M-kokoisella suomalaisella ei ole kovin hyvät mahdollisuudet mahtua vaikkapa Angelic Prettyyn, Moitieen tai Mary Magdaleneen. Baby ja yllättäen myös Innocent World tekevät tosin vaatteita myös suuremmissa koissa, mutta japanilainen L ei vastaa länsimaalaista L:ää. On helpompi tehdä tilaus FanplusFriendille, jolloin vaatteen saa täysin omilla mitoillaan jos niin haluaa. Vaate ei välttämättä ole ihan samanlainen kuin alkuperäinen, mutta tärkeintähän on, että voi tuntea itsensä kauniiksi itselleen sopivissa vaatteissa?
Jotkut myös ostavat replicoita silloin, kun alkuperäistä ei enää ole missään myytävänä.
Kaikki replicat eivät tietenkään ole cosplay- ebay- tai fetissivaateliikkeiden surkealaatuisia kopioita. Myös ammattiompelijalla teetätetyt ja itsetehdyt tarkoituksella jotakin toista vaatetta muisuttavat vaatteet ovat kopioita. Itse (tai ammattilaisella) tehdyt vaatteet ovat varmasti itselle sopivia, vaikka hintaa saattaakin tulla brändimekon verran.
Mitä vikaa replicoissa sitten on? Onko väärin saada paljon vähällä? Onko se edes keneltäkään pois, brändihän myy edelleen? Joskushan ne tehdään samoissa tehtaissakin, silloinhan on ihan väärin maksaa pelkästä nimestä! Oikeastaan kaikki taitavat voittaa kopioita ostaessa. Vai?
Niin. Minä itse en osta kopioita. Kokemuksella voin sanoa, että ne eivät ole sama asia. FanplusFriend ja Bodyline käyttävät molemmat halpoja materiaaleja, kankaat saattavat olla hötöisiä tai kummallsien liukkaita, ja jos vika ei ole kankaassa pitsi on tylsää Eurokangastyyppistä peruspitsiä tai rusetit ovat lurpallaan tai jokin sauma repsottaa tai hame vain ei istu kunnolla. Brändinkään laatu ei tietenkään ole mitenkään superia. Tietysti lolibrändit hakkaavat H&M:n ja Gina Tricotin kumppaneineen mennen tullen, mutta "oikeisiin" brändeihin verrattuna lolivaatteet eivät ole mitenkään ihmeellisiä. Minulta on pari kertaa lähtenyt nappi irti paidasta, ja Angelic Prettyn sukasta lähti irti koristemansikka! Olen jopa löytänyt muutamia irrallisia langanpätkiä! Nämä seikat eivät tosin poista sitä autuuden tunnetta, kun hypistelen Angelic Prettyn uniikkeja rusettipitsejä ja ihmettelen kankaan tukevutta mutta kuitenkin ah-sitä-pehmeyttä. Laatu ei kuitenkaan ole se varsinainen syy, miksi suosin brändiä ehdottomasti yli kopioiden.
Brändivaatteissa ihastelen yksityiskohtia. Kopiot näyttävät samalta edestä ja kaukaa, mutta aitoja vaatteita lähemmin tutkiessa löytää kauniita yksityiskohtia. Ne saavat minut huokailemaan ihastuksesta. Saatan tuijottaa yhtä sitomisnauhaa ties kuinka pitkään!
On myöskin pakko myöntää, että brändissä viehtättää se aitous. Tietysti on aika mahtava fiilis, kun niskaa hankaa Angelic Prettyn nimi, mutta saan myöskin hyvän omantunnon, kun tiedän että raha on mennyt oikeille ihmisille. Suunnitteleminen on kovaa työtä, ja koen että on väärin käyttää hyväksi toisen tekemä työ.
Jopa hinnan lasken hyväksi puoleksi! Lolita jaksaa kiinnostaa haasteellisuutensa takia. Jos vaatteita saisi kotikaupungista hintaan 15 e/kpl, käyttäisin niitä kyllä, koska pidän niistä, mutta en osaisi arvostaa niitä samalla tavalla. Hymy on leveä, kun on heittänyt 300 euroa mekkoon, jota käyttää vain "erityistilaisuuksissa" (minulle lolita on aina erityistä itsessään). Myöskin joidenkin vaatteiden "harvinaisuus" jaksaa innostaa. Kun postissa saapuu joku harvinaisempi vanha printti, olo on kuin metsästäjällä joka on juuri kaatanut karhun.
Minun mielestäni kopiot (paitsi omaan tarkoitukseen valmistetut) ovat aina vähän väärin. Tämä koskee myös Secret Shopin kenkiä ja Rocking Horse -kopoita niiden kaikessa yleisyydessään. Olen sitä mieltä, että mikään syy ei ole aivan riittävä kopion ostamiseen. Harva loli on syntynyt yläluokkaiseen perheeseen, melkein kaikki joutuvat tekemään työtä brändinsä eteen. Joillakin taloudellinen tilanne voi tietenkin olla niin kurja, että brändiin ei ole varaa, vaan raha kannattaa käyttää ruokaan ja vuokraan. Köyhän ei tosin kannata ostaa halpaa. Jos taloudellinen tilanne on oikeasti niin paha, kannattaa unohtaa lolivaatteet kunnes jokainen päivä ei ole elossasäilymiskamppailu.
Oma koko saattaa tietysti olla ongelma. Kaikki eivät ole hentoisia luonnostaa, ja vaikka varsinaista ylipainoa ei olisikaan, brändi saattaa silti näyttää makkarankuorelta päällä. Minä olen kuitenkin julmasti sitä mieltä, että painoaan voi aina pudottaa (tai lisätä, joillekin brändi on oikeasti liian isoa), jos todella rakastaa lolivaatteita. Se ei välttämättä tarkoita nälkäkuuria tai syömishäiriötä, esimerkiksi mitoilla 95/75/100 mahtuu jo useisiin Babyn vaatteisiin olematta "laiha". Edes Angelic Prettyn vaatimat mitat (suunnilleen <85/65/90) eivät ole vielä "epäterveet". Terveellisillä elämäntavoilla pääsee jo pitkälle, ryhdistäytyminen tekee hyvää mullekkin kuin loliharrastukselle!
On tietysti ikävää, jos oma lempiprintti sattuu olemaan himoittu harvinaisuus. Silloin houkutus ostaa kopio voi olla todella suuri. Minä kuitenkin nautin harvinaisuuksien metsästämisestä, vaikka ajoittain onkin turhauttavaa kun elämänsä suurta rakkautta ei vain löydä. Yrittäminen kuitenkin palkitaan, ja vaikka jälleenmyyntihinta saattaa olla valtava, mikään hinta ei ole liian suuri unelmien toteutumisesta! Tai jos on, on rahaa säästettävä lisää. Vaikkapa viisi vuotta. Tai kymmenen...
Toisin sanoen, jos todella haluaa ihka aitoo burandoo, ja ostaa replicoita vain koska jostakin syystä ei voi brändiä saada, pitää yrittää kovemmin. Jos siis TODELLA haluaa. Olen nimittäin huomannut, että vaikka tilanne sallisi brändin ostamisen, monet ostavat mieluummin kopioita. Henkilökohtaisesti pidän sitä hämmästyttävänä. Vaikka pidänkin brändistä osittain vain koska se on brändiä (niin tekin, myöntäkää pois), on silti niin monta hyvää syytä olla tyytymättä replicaan. Tämän ei ole tarkoitus olla mikään brändin ylistysvirsi, mutta totta se on. Hämmennyn aina uudestaan ja uudestaan, kun egl:ssä lolit ilahtuvat kun Bodyline on tehnyt taas "uusia ihania kopioita siitä ja siitä mekosta", vaikka alkuperäisen mekon ilmestyessä kukaan ei hiiskunut mitään. Pelkään (kyllä, pelkään hieman), että kopiot kasvattavat suosiota entisestään. Minulle lolitassa on nimittäin tärkeää sen "prinsessamaisuus", hintoineen, harvinaisuuteneen ja laatuineen. Eikö teillekin?
Lolikielessä replica on kuitenkin vain hienovaraisempi sana kopiolle. Loli-replica voi olla hyvin samanlainen kuin alkuperäinen, tai sitten sen muistuttaa alkuperäistä vain etäisesti. Replicalla voidaan tarkoittaa mitä tahansa tavalla tai toisella yleensä merkkituotteesta kopioitua tuotetta, kuten kenkiä, koruja, vaatteessa olevaa printtiä tai vaikka koko vaatetta. Joskus rajan veto on vaikeaa. Teemaltaan samanlaisia vaatteita ilmestyy brändeiltä usein samaan aikaan (esimerkiksi Baby ja Angelic Pretty julkaisevat puudeli-teemaiset vaatteensa samoihin aikoihin), ja joskus brändit tekevät toisiaan muisuttavia vaatteita ihan vahingossa (kuinka monella tavalla voi valmistaa scallop-helmaisen hameen miehustanyörityksellä?). Nämä eivät kuitenkaan ole replicoita. Brändit saattavat matkia toisiaan, mutta replicalla tarkoitetaan nimenomaa selvästi alkuperäistä muisuttavaa, yleensä materiaaleiltaan huonolaatuisempaa ja usein ainakin hieman halvempaa vaatekappaletta.
Replicat ovat nousseet suureen suosioon lolimaailmassa viimeaikoina. Etenkin kansainvälisissä piireissä mm. Bodylineä suositaan yhä enemmän ja enemmän, vaikka bärndin arvostus ei ole mitenkään vähentynyt. Bodylinestä olen kirjoittanut jo aikasemmin, joten nyt keskityn myös muihin suuriin kopioijiin, kuten FanplusFriendiin ja Secret Shopiin. Bodyline on kuitenkin erittäin pinnalla nyt, joten ikäväkseni joudun toistamaan itseäni hieman.
Mikä saa ihmiset ostamaan replicoita? Moni perustelee kopioiden suosiota rahapulalla. On suuri houkutus saada paljon vähällä, on vaikea vastustaa kiusausta kun mekon hinnalla saa helposti koko asun kenkineen ja laukkuineen. Heikompi laatu tai edes se, että kopio on helposti tunnistettavissa kopioksi, ei ole niin huono puoli että tilaisuus kannattaisi olla käyttämättä.
Toinen usein kuultu perustelu on brändien koot. Lolibrändit tekevät suhteellisen pieniä vaatteita, M-kokoisella suomalaisella ei ole kovin hyvät mahdollisuudet mahtua vaikkapa Angelic Prettyyn, Moitieen tai Mary Magdaleneen. Baby ja yllättäen myös Innocent World tekevät tosin vaatteita myös suuremmissa koissa, mutta japanilainen L ei vastaa länsimaalaista L:ää. On helpompi tehdä tilaus FanplusFriendille, jolloin vaatteen saa täysin omilla mitoillaan jos niin haluaa. Vaate ei välttämättä ole ihan samanlainen kuin alkuperäinen, mutta tärkeintähän on, että voi tuntea itsensä kauniiksi itselleen sopivissa vaatteissa?
Jotkut myös ostavat replicoita silloin, kun alkuperäistä ei enää ole missään myytävänä.
Kaikki replicat eivät tietenkään ole cosplay- ebay- tai fetissivaateliikkeiden surkealaatuisia kopioita. Myös ammattiompelijalla teetätetyt ja itsetehdyt tarkoituksella jotakin toista vaatetta muisuttavat vaatteet ovat kopioita. Itse (tai ammattilaisella) tehdyt vaatteet ovat varmasti itselle sopivia, vaikka hintaa saattaakin tulla brändimekon verran.
Mitä vikaa replicoissa sitten on? Onko väärin saada paljon vähällä? Onko se edes keneltäkään pois, brändihän myy edelleen? Joskushan ne tehdään samoissa tehtaissakin, silloinhan on ihan väärin maksaa pelkästä nimestä! Oikeastaan kaikki taitavat voittaa kopioita ostaessa. Vai?
Niin. Minä itse en osta kopioita. Kokemuksella voin sanoa, että ne eivät ole sama asia. FanplusFriend ja Bodyline käyttävät molemmat halpoja materiaaleja, kankaat saattavat olla hötöisiä tai kummallsien liukkaita, ja jos vika ei ole kankaassa pitsi on tylsää Eurokangastyyppistä peruspitsiä tai rusetit ovat lurpallaan tai jokin sauma repsottaa tai hame vain ei istu kunnolla. Brändinkään laatu ei tietenkään ole mitenkään superia. Tietysti lolibrändit hakkaavat H&M:n ja Gina Tricotin kumppaneineen mennen tullen, mutta "oikeisiin" brändeihin verrattuna lolivaatteet eivät ole mitenkään ihmeellisiä. Minulta on pari kertaa lähtenyt nappi irti paidasta, ja Angelic Prettyn sukasta lähti irti koristemansikka! Olen jopa löytänyt muutamia irrallisia langanpätkiä! Nämä seikat eivät tosin poista sitä autuuden tunnetta, kun hypistelen Angelic Prettyn uniikkeja rusettipitsejä ja ihmettelen kankaan tukevutta mutta kuitenkin ah-sitä-pehmeyttä. Laatu ei kuitenkaan ole se varsinainen syy, miksi suosin brändiä ehdottomasti yli kopioiden.
Brändivaatteissa ihastelen yksityiskohtia. Kopiot näyttävät samalta edestä ja kaukaa, mutta aitoja vaatteita lähemmin tutkiessa löytää kauniita yksityiskohtia. Ne saavat minut huokailemaan ihastuksesta. Saatan tuijottaa yhtä sitomisnauhaa ties kuinka pitkään!
On myöskin pakko myöntää, että brändissä viehtättää se aitous. Tietysti on aika mahtava fiilis, kun niskaa hankaa Angelic Prettyn nimi, mutta saan myöskin hyvän omantunnon, kun tiedän että raha on mennyt oikeille ihmisille. Suunnitteleminen on kovaa työtä, ja koen että on väärin käyttää hyväksi toisen tekemä työ.
Jopa hinnan lasken hyväksi puoleksi! Lolita jaksaa kiinnostaa haasteellisuutensa takia. Jos vaatteita saisi kotikaupungista hintaan 15 e/kpl, käyttäisin niitä kyllä, koska pidän niistä, mutta en osaisi arvostaa niitä samalla tavalla. Hymy on leveä, kun on heittänyt 300 euroa mekkoon, jota käyttää vain "erityistilaisuuksissa" (minulle lolita on aina erityistä itsessään). Myöskin joidenkin vaatteiden "harvinaisuus" jaksaa innostaa. Kun postissa saapuu joku harvinaisempi vanha printti, olo on kuin metsästäjällä joka on juuri kaatanut karhun.
Minun mielestäni kopiot (paitsi omaan tarkoitukseen valmistetut) ovat aina vähän väärin. Tämä koskee myös Secret Shopin kenkiä ja Rocking Horse -kopoita niiden kaikessa yleisyydessään. Olen sitä mieltä, että mikään syy ei ole aivan riittävä kopion ostamiseen. Harva loli on syntynyt yläluokkaiseen perheeseen, melkein kaikki joutuvat tekemään työtä brändinsä eteen. Joillakin taloudellinen tilanne voi tietenkin olla niin kurja, että brändiin ei ole varaa, vaan raha kannattaa käyttää ruokaan ja vuokraan. Köyhän ei tosin kannata ostaa halpaa. Jos taloudellinen tilanne on oikeasti niin paha, kannattaa unohtaa lolivaatteet kunnes jokainen päivä ei ole elossasäilymiskamppailu.
Oma koko saattaa tietysti olla ongelma. Kaikki eivät ole hentoisia luonnostaa, ja vaikka varsinaista ylipainoa ei olisikaan, brändi saattaa silti näyttää makkarankuorelta päällä. Minä olen kuitenkin julmasti sitä mieltä, että painoaan voi aina pudottaa (tai lisätä, joillekin brändi on oikeasti liian isoa), jos todella rakastaa lolivaatteita. Se ei välttämättä tarkoita nälkäkuuria tai syömishäiriötä, esimerkiksi mitoilla 95/75/100 mahtuu jo useisiin Babyn vaatteisiin olematta "laiha". Edes Angelic Prettyn vaatimat mitat (suunnilleen <85/65/90) eivät ole vielä "epäterveet". Terveellisillä elämäntavoilla pääsee jo pitkälle, ryhdistäytyminen tekee hyvää mullekkin kuin loliharrastukselle!
On tietysti ikävää, jos oma lempiprintti sattuu olemaan himoittu harvinaisuus. Silloin houkutus ostaa kopio voi olla todella suuri. Minä kuitenkin nautin harvinaisuuksien metsästämisestä, vaikka ajoittain onkin turhauttavaa kun elämänsä suurta rakkautta ei vain löydä. Yrittäminen kuitenkin palkitaan, ja vaikka jälleenmyyntihinta saattaa olla valtava, mikään hinta ei ole liian suuri unelmien toteutumisesta! Tai jos on, on rahaa säästettävä lisää. Vaikkapa viisi vuotta. Tai kymmenen...
Toisin sanoen, jos todella haluaa ihka aitoo burandoo, ja ostaa replicoita vain koska jostakin syystä ei voi brändiä saada, pitää yrittää kovemmin. Jos siis TODELLA haluaa. Olen nimittäin huomannut, että vaikka tilanne sallisi brändin ostamisen, monet ostavat mieluummin kopioita. Henkilökohtaisesti pidän sitä hämmästyttävänä. Vaikka pidänkin brändistä osittain vain koska se on brändiä (niin tekin, myöntäkää pois), on silti niin monta hyvää syytä olla tyytymättä replicaan. Tämän ei ole tarkoitus olla mikään brändin ylistysvirsi, mutta totta se on. Hämmennyn aina uudestaan ja uudestaan, kun egl:ssä lolit ilahtuvat kun Bodyline on tehnyt taas "uusia ihania kopioita siitä ja siitä mekosta", vaikka alkuperäisen mekon ilmestyessä kukaan ei hiiskunut mitään. Pelkään (kyllä, pelkään hieman), että kopiot kasvattavat suosiota entisestään. Minulle lolitassa on nimittäin tärkeää sen "prinsessamaisuus", hintoineen, harvinaisuuteneen ja laatuineen. Eikö teillekin?
sunnuntai 7. kesäkuuta 2009
Desucon
Julkaisempa tässä desucon asuni.
Päivä 1.
Baretti ja wristcuffit: Baby
Loput: Angelic Pretty
Aamu oli aika kamala, ja se näkyy naamastakin. Onneksi Blogger tekee kuvista pienet ja rakeiset!
Päivä 2.
Kaikki: Angelic Pretty
Uutta Angelic Prettyä päällä. Tarvitsen todellakin mustan tai kokopinkin laukun...
Päivä 1.
Baretti ja wristcuffit: Baby
Loput: Angelic Pretty
Aamu oli aika kamala, ja se näkyy naamastakin. Onneksi Blogger tekee kuvista pienet ja rakeiset!
Päivä 2.
Kaikki: Angelic Pretty
Uutta Angelic Prettyä päällä. Tarvitsen todellakin mustan tai kokopinkin laukun...
perjantai 5. kesäkuuta 2009
Täydennystä
Sain muutama päivä sitten tilaukseni Angelic Prettyltä. Yllä näkyy ensimmäinen mekko, Dream Doll OP. Olin todella yllättynyt, kun sitä myyntiin vieläkin. Se on yksi kaikkien aikojen lempimekoistani, ja vieläpä yllättäen mustana. Ikävä kyllä minulla on hyvin heikosti mitään mustaa, ja juuri nyt kärsin mm. laukun puutteesta...
Tässä kuva mekon helmasta. Monta kerrosta sydänkuvioitua tylliä ja scallop-helma. Yksityiskohdat jyrää, pitsi on tosi nättiä!
Tässä kuva mekon miehustasta ja hihoista. Vanha kunnon korsettinyöritys, ihanan keveät tyllihihat ja helmiä!
Mekon mukana tuli myös choker, joka on minun mielestäni ihan mielettömän söpö. Rusetti on niin iso! ♥
Tässä toinen tilaamani mekko, Colourful Heart JSK. Tilasin sen vaaleapuna-vaaleansinisenä, koska se väriyhdistelmä on niin mahdottoman makea! Mekko on tosi söpö, ja sen takana oleva nyöritys on jotain söpöintä ikinä! Se on sydämen muotoinen!
Tässä tarkempaa kuvaa mekon miehustasta. Sydäntimantit! ♥ (Pakkomielle kaikkeen kimaltelevaan...)
Tässä tilaamani paita. Vaaleanpunainen kauluspaita on elintärkeä lisä kokoelmaani! Siinäkin on yksityiskohtia ja timantteja, ja mikä parasta, sitomisnauhat takana. Kauluspaidat tuppaavat nimittäin olemaan vähän löysiä minulle.
Tässä lähikuvaa kauluksesta ja "ruokalapusta". Ruokalappu on irrotettava, mutta minä tykkään siitä! Mekkojen kanssa sitä tosin ei voi käyttää... Kauluksessa on taas lisää timantteja ja tähtikuvioista pitsiä! Niin söpöä! ♥
(Pahoittelen kuvien huonoa laatua. Taas. Sää oli vaihteeksi huono, enkä saanut kunnon valoa huoneeseeni kuvia varten. Joudun valottamaan isolla kädellä, mutta silti kuvat ovat jotenkin synkkiä...)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)