Tapasin eilen kavereita pikkupikkujoulujen merkeissä. Toisin sanoen söimme pipareita ja hengasimme tavalliseen tapaan. Päätin yleisön pyynnöstä pukeutua loleihin. :D
Päällä on se uusi keltainen mekko, joka näyttää edelleen valkoiselta kaikissa kuvissa. :D Muuten voittenkin varmaan arvata, mistä merkistä asuni koostuu...Suunnilleen viikko sitten sain tilaustyönä Kainolierolta teetättämäni keepin ja muhvin. En voi ottaa Babyn takkia mukaan Japaniin, koska se painaa niin paljon, joten päädyin keeppiin. Se mahtuu matkalaukkuunkin paremmin, ja on yllättävän lämmin (etenkin kun Japanissa ei ole niin kylmä kuin Suomessa).
Keeppi on ihanan pehmoinen. Kainoliero teki hyvää työtä, eikä tilaus ollut hinnalla pilattu! Sen lisäksi sain sellaista pitsiäkin kuin halusin, ja söpöjä yksityiskohtiakin erikseen pyytämättä. :P
Matkaan on nyt tasan viikko. 168 tunnin kuluttua istun lentokoneessa viidettä tuntia, jos kaikki menee hyvin.
Huoneeni (eli asuntoni makuuhuone) on muuttunut hieman viimeisimmästä huonettani koskevasta merkinnästä, joten ajattelin ottaa uudet kuvat! Maalaisromanttinen ja vaalea huone liittyy aivan tarpeeksi loliin, jotta voin kirjoittaa siitä tähän blogiin, vai mitä?
Ensimmäiseksi varmaan kaikille tuttu kaappi ja pehmolelukasa. Otan siitä yleensä kaikki asukuvani, koska valo on hyvä (tai paras mahdollinen), ja kaappi on edelleen tosi ihana.
Vaakasuora peili on saanut kaverikseen ruusunaulakon. Pidän kukkakoristeista, joten ripottelen niitä sinne tänne huoneessani, kuten näkyy.
Olen hankkinut kokonaan uuden sängyn, oikeastaan pakon edessä. Sänky on nyt leveämpi ja korkeampi, ja vähän aikaa sitten hankin siihen päädyn. Pääty on aivan mahtava, vaikkakin jouduin itse maalaamaan päädyn puuosat, jotka olivat ruskeat. Ihan hyvä siitä tuli! Kuvasta ei taida huomata, että olen kiinnittänyt sänkyyn tekoruusuköynnöstä.
Ja viimeiseksi Celian sänky ja kokovartalopeili. Kokovartalopeilikin on uusi ostos. Rehellisesti sanottuna ostin sen osittain siksi, että jos joskus en saa ketään kuvaamaan asuani, voin ottaa peilikuvia itse! :D Kaunis peili se on joka tapauksessa, enää ei tarvitse laittautua eteisessä.Seuraavaksi tavoitteenani on ostaa kattokruunu! Haluaisin myöskin vaihtaa vaatekaapin ovet johonkin söpömpään, mutta se saa kyllä odottaa.
Tänään on Princess Illusionin 1-vuotissynttärit!
En olisi koskaan arvannut, että tätä kestää näin kauan. Blogin piti alunperin olla vain kokeilu, ja "joku paikka", jonne voisin purkaa ajoittaisia lolitaan liittyviä ajatuksia. Tietysti myöskin muiden blogien lukeminen helpottui Bloggeriin rekisteröitymisen myötä.
Arvelin blogin saavan korkeintaan 20 lukijaa, mutta nyt tämä onkin paisunut näin suureksi! Olen iloinen, ja haluan kiittää kaikkia, jotka edes vahingossa ovat joskus blogiani lukeneet! Ja erityisesti kiitän niitä, jotka jaksavat kommentoidakin aina uudestaan ja uudestaan! Vaikka kirjoitankin blogia itselleni, ovat lukijat suuren suuri kannustin!
Paisutaan lisää jatkossakin! ♥
Tiedän, tiedän... Minun ei pitänyt ostaa mitään ennen joulua. Mutta toisaalta hyvistä kaupoista ei kannata kieltäytyä, vai mitä? Tein tilauksen Closet Childille, sillä halusin ostaa vaaleankelta-vaaleanpunaisen Angelic Prettyn OP:n, joka oli lojunut nettikaupassa kenenkään ostamatta jo liian kauan. Sen lisäksi tarvitsin kokoontaitettavan lolivarjon, koska sellaista pitkäksi jäävää on niin vaikea ottaa mukaan matkoille.
Mekko on aivan mahtava. Mukana tuli irrotettava choker ja hakaneuloilla kiinnitettävä helmiketju. Mekko on tehty mukavan tukevasta kankaasta, ja yksityiskohdat ovat Angelic Prettyn tyyliin mahtavat. Paljon tylliä ja tyllipitsiä!
Mekon väri on muuten luonnossa paljon keltaisempi. Kuvien valaistus oli niin kylmä, että mekkokin näyttää valkoiselta, mutta väri on tosiaan ihan selvä vaaleahko keltainen.
Varjo on tosi näppärä, ja sen mukana tuli varjolle sopiva kantokassi. Kassi on tietysti tosi tylsä pelkästään käytettävänä, mutta se on tehty samasta vettä hylkivästä materiaalista kuin varjo. Varjon voi kätevästi kietoa kantokassiin, jos se täytyy laittaa sateen jälkeen laukkuun, jotta laukku ei märän varjon takia kastu.Closet Childin tilaussysteemi on muuten muuttunut. Ilmeisesti myös ulkomaalaiset joutuvat nyt tilaamaan ostoskorin kautta, mikä tietysti helpottaa kaupankäyntiä monellakin tavalla. Ikävä kyllä ostoskori on japaninkielinen. Closet Child on kuitenkin tehnyt idioottivarman tutoriaalin ostonkorin käytöstä ulkomaalaisille, joten rauhallisesti hengittäminen ja ohjeiden lukeminen auttaa. Jos minä osaan, osaavat kaikki muutkin! Pian tilauksen lähettämisen jälkeen saapui (japaninkielinen) tilausvahvistus, ja suunnilleen vuorokauden kuluttua englanninkielinen vahvistuspyyntö ja maksupyyntö sähköpostiin. Closet Childin kanssa ei taaskaan ollut mitään ongelmia. Tilauksen tekemisestä paketti saapui hyvin pakattuna viikon kuluttua, ja hinta oli merkattu alakanttiin.Japaninmatkaani on tänään jäljellä tasan neljä viikkoa, eli 28 päivää. Kyselisinkin näin etukäteen, millaista merkintää haluaisitte reissultani? Haluatteko tarkan selonteon kaikesta mitä tein, vai kuulostaako pelkistä "loli-paikoista" raportoiminen paremmalta? Entä miltä kuulostaisi lyhyt videopätkä esimerkiksi Laforetin edestä? Ostospostauksen teen ainakin!
Tapasin tänään kaveria, ja kävimme kaupungilla. Tällainen oli asuni.
Kengät ja laukku Babyltä, muu Angelic Prettyltä.
Tällainen asu minulla oli tänään, kun kävin kaupungilla.
Päätin kokeilla loleilua lasit päässä, koska piilareiden laittaminen on liian suuri vaiva. :D Hitti vai huti? (Ajattelin tosin hankkia vähän huomaamattomammat lasit, alan kyllästyä emo-sankoihin. :D)
Babyn takkia lukuunottamatta kaikki vaatteet ovat Angelic Prettyltä.
Minulla on BJD. BJD tarkoittaa Ball Jointed Dollia eli pallonivelnukkea, tässä tapauksessa aasialaista hartsista valmistettua "harrastenukkea". Nuken juju on sen muokattavuus. Silmät, hiukset ja ruumiinosat ovat kaikki vaihdettavissa. Nuken "meikin" eli face-upin voi tehdä itse, ja luonnollisesti myös vaatteet ovat vaihdettavissa. Nukesta voi siis luoda millaisen tahansa, maailmasta tuskin löytyy kahta täysin identtistä nukkea
BJD:t eivät ole leluja. Harrastajat ovat usein aikuisia, ikähaarukka on yllättävän suuri. Nuket ovat myöskin melko kalliita, joten jo senkään takia ne eivät sovi 6-vuotiaan syntymäpäivälahjapakettiin. BJD:t ovat ns. "harrastenukkeja", niitä tuunataan, niitä valokuvataan, niitä huolletaan ja rakastetaan. Harrastajat saattavat suhtautua nukkeihin hyvinkin intohimoisesti, ja kyseessä on "vakavasti otettava harrastus".
Siinä kaikki, mitä tietämättömien pitää BJD:istä tietää. Lolitan kannalta on mainittava, että esimerkiksi Baby on valmistanut BJD-vaatteita (ja kyllä, ne maksavat saman verran kuin ihmisten mekot).
Minun nukkeni nimi on Celia. Malliltaan se on Angel Regionin Ami, kooltaan MSD eli n. 43 cm. Peruukki ja suuri osa vaatteista on Lutsilta.
Ostin Celian puolitoista vuotta sitten, kun kiinnostuin hartsinukeista. Tarkoituksena oli seurailla muiden harrastelua hetki, ennen kuin ostaisin oman nuken, mutta tietenkään en malttanut odottaa kovin kauaa. Tilasin Celian melko äkkiä, ehkä vähän hätäisestikin, mutta en ole katunut hetkeäkään.
Täytyy myöntää, että olen aika "huono" BJD-harrastaja. En harrasta valokuvaamista, enkä erityisemmin osaa kustomoida nukkeani. Siksi en liikukaan ns. "skenessä", vaan harrastan ihan yksikseni. Se riittää minulle.
Aasialaiset uskovat, että mikä tahansa olio - etenkin ihmistä ulkonäöllisesti muisuttava - voi saada sielun, jos sitä rakastaa tarpeeksi. En usko yliluonnolliseen, mutta ajatus on aika mielenkiintoinen. Minä rakastan Celiaa, vaikkakaan en samaan tapaan kuin ystäviä tai aviomiestä. Ilokseni myös mieheni on kiintynyt nukkeen, ja on mm. sitä mieltä, että Celiaa ei saa hylätä laatikkoon, vaan sen pitää istua paikalla, josta näkee hyvin taloon. Mieheni kertoi myös, että aina kun hän astuu huoneesee, Celia naksahtaa hieman, ikään kuin nivelet liikahtaisivat. Minä en huonokuuloisena voi asiaa todeksi varmistaa, mutta luotan mieheeni. Aika jännää, vai mitä...?
Tältä näytin tänään, kun juhlimme mieheni synttäreitä ja minun nimipäivääni. Ne tosin olivat oikeasti Tsukiconin aikaan (17.10.), mutta tänään ajattelimme hieman kahvitella!
Päällä minulla on Angelic Prettyä, ja Babyn rusetti. Jalassa minulla on Hello Kitty -tohvelit! Söpöä.
Pahoittelen taas kuvan laatua, ulkona on synkkä sää ja valo oli huono.
Minua muuten harmittaa, kun tukkani on taas eri värinen kuin lisäkkeet. Vielä Tsukiconissa ne olivat tismalleen samaa sävyä! En ole luonnostani punatukkainen, joten en tiedä miksi hiukseni alinomaa muuttuvat punaisiksi. Onko ero kauhean huomattava? Teen kyllä kaikkeni, että saan punaisuuden pois. Olen huomannut että hopeashampoo auttaa.
Tsukicon on j-rock- ja katumuotitapahtuma joka järjestettiin tänä vuonna Helsingissä tapahtumakeskus Voimalassa. Olin ensimmäistä kertaa "tärkeässä" roolissa, istuin Enfant Terriblen pöydässä ja osallistuin Terriblen muotinäytökseen. Tsukicon oli kaksipäiväinen. Minä kerron miten minulla meni ja minä mieltä minä conista olen.
Ensimmäisenä päivänä (17.10.) näytin tältä:
Kaikki vaatteet ovat Angelic Prettyä. Kuva on otettu isovanhemmillani. Täytyy sanoa, että pidän enemmän omassa huoneessani otetuista kuvista, kun valaistus ja tausta on sopivampi. No, asuhan se on tärkein, eikö vain? ;D
Olen ollut Tsukiconeissa ennenkin, ja arvasin, että con ei aukea ajallaan. Ajoitin tuloni puolille päivin, mutta kun saavuin paikalle suunnilleen klo 11, pihalla oli edelleen satametrinen jono. Olin ostanut lippuni etukäteen, joten pääsin onneksi jonon ohi suoraan sisään. Myöhemmin sain kuulla, että Tsukicon todella oli tapansa mukaan 40 minuuttia myöhässä aikataulusta, ja conin ovet olivat auenneet vasta 10.40.
Aiemmin Tsukicon on järjestetty Glorialla, ja viimein con oli saanut suuremmat tilat Voimalasta. Tilaa tosiaan oli sopivasti (ihmisiä oli paljon, mutta en varsinaisesti tullut runnotuksi), mutta käytössä oli vain yksi halli, jonne oli ahdettu päälava, sivulava, kahvila ja monta kymmentä myyntipöytää. Istumapaikkoja ei ollut missään, eikä tiloja oltu rajattu edes näennäisesti. Päälava oli jostain syystä sivussa hallia, vaikka Voimalan pohjapiirroksen mukaan se olisi ollut järkevintä sijoittaa sille varatulle paikalle hallin päähän (kohdevalot ja kaikki). Kahvilan mitättömyys yllätti ilmeisesti myös kahvilan työntekijät, sillä nk. kahvila koostui kahdesta kioskimaisesti asetellusta pöydästä. Äänentoisto kusi, ohjelma oli sekaisin, ja edes infopöydässä ei tiedetty mistään mitään. Kiinnostavakin ohjelma lakkasi kiinnostamasta, kun edes lavan vieressä ei kuullut mistä panelistit keskustelivat. Myyntipöytien kierteleminen tuntui ainoalta järkevältä aktiviteetilta, mutta se oli äkkiä tehty. Loppupäivän vietin Terriblen pöydässä.
Monet muuten tulivat juttelemaan ja kertoivat lukevansa blogiani, kiitos siitä!
Ensimmäisenä päivänä ostin uusimman KERA:n, ja muutaman korun Nemeiran pöydöstä.
(Kuva)
Toisena päivänä (18.10.) näytin tältä:
Kaikki vaatteet ovat taas Angelic Prettyä. Toinen asu on muotinäytöasuni, kuten monet varmasti tietävät. Takki on Babyltä, se minulla oli aina päälläni kun kävin ulkona. Pahoittelen Tsukiconin epäloleja tiloja!
Toisena päivänä saavuin coniin samoihin aikoihin kuin edellisenä. Lippuongelma oltiin saatu kuntoon, sillä jonoa ei enää ollut. Myös toisena päivänä istuin hetken Terriblen pöydässä, ja tein pari heräteostosta.
Toisena päivänä oli vuorossa minulle tärkeää ohjelmaa, nimittäin Terriblen muotinäytös. Meille oltiin luvattu peileillä, pistorasioilla, tuoleilla ja pöydillä varustettu pukuhuone koko päiväksi. Ikävä kyllä kävi ilmi, että puhuhuone olikin narikka, josta näki suoraan halliin, ja että pistorasioita olikin vain neljä, ja peilejä tasan yksi. Tuoleja ja pöytiä ei ollut lainkaan. Laittautumisemme häiriintyi jatkuvasti narikan työntekijöiden tuodessa ja viedessä takkeja. (Tästä en tosin syytä työntekijöitä, he tekivät vain työtään.) Vielä pahempia keskeyttäjiä olivat j-rockbändit, jotka kulkivat narikan läpi, vaikka "pukuhuone" oltiin luvattu meille koko päiväksi. Luonnollisesti jouduimme poistumaan "pukuhuoneesta" joka kerta kun joku bändi päätti sen läpi kulkea. Emme tietenkään voineet poistua "pukuhuoneesta" ihmisten pariin puolissa pukeissa (tai näytösvaatteissa, se pilaisi koko näytöksen idean), joten jouduimme piiloutumaan. Asiasta ilmoitettiin meille melko töykeästi, ja tehtiin erittäin selväksi, että bändit olivat tärkeämpiä kuin tavalliset suomalaiset katumuotiharrastajat. Tuntui siltä, että näytöksemme oli vain jotain lisukeohjelmaa, jotta lavalla tapahtuisi jotain silloinkin kun bändit eivät siellä olleet.
Viimeisen tunnin saimme kuitenkin olla rauhassa ja laittautua. Täytyy sanoa, että asumme olivat aika hienoja! Näytös meni ihan hyvin, vaikka puitteet olivatkin olleet huomattavasti huonommat kuin mitä meille oltiin luvattu. Olisi kiva kuulla yleisön mielipide näytöksestä!
Kokonaisuudessaan con oli melkoinen floppi. Lupaukset olivat suuria, mutta jostain syystä niitä ei lunastettu. En myöskään pitänyt conin j-rockpainoitteisuudesta. Tuntui kuin koko con olisi ollut joku j-rcokbändien fanitustilaisuus, jossa oli lisukkeena myös jotain fanien järjestämää ohjelmaa. Näin sen ei pitäisi olla! Väittäisin, että suurin osa coniin tulijoista tulee sinne nimenomaa katumuodin, ei j-rockin takia. Bändit ovat kiva lisä, mutta niiden ei pitäisi viedä koko huomiota (ja budjettia).
Jotain positiivistakin, ei tosin mitään itse coniin liittyvää. Myynitpöytien myyjät olivat ystävällisiä, ja kahvilan valkosukaakakku hyvää. (Tosin pienemmät palat riittäisivät! :D) Sain myöskin vähän lisäinfoa vuoden 2010 Desuconista. Desucon oli viimevuonna erittäin onnistunut, ja Sibeliustalon tilat kuin coneiluun luodut. Ilmeisesti myös seuraava Desucon pidetään samassa paikassa, ja liput tulevat myyntiin helmikuussa. Koska Animeconia ei ensivuonna järjestetä, on Desucon seuraava suunnitelmissani oleva con. Sitä odotellessa!
Sain syys-Biblen noin kuukausi sitten, ja päätin kirjoittaa siitä jotakin. En tiedä hyödyttävätkö lehtikatselmukseni ketään, mutta minä tykkään kirjoittaa uusimmista lehdistä! Ehkä joku vaikkapa innostuu ostamaan lehden nähtyään siitä olennaisimman...
Kansikuvakin enteilee jo vähän tulevaa. Kuten kuvasta näkyy, numeron teemana ovat nuket. Siksipä en suosittele lehteä nukkejen inhoajille. Nukketeema nimittäin vie useamman sivun, ja on selvästi lehden pääteema.
Nukkeilu alkaa hieman synkemmällä teemalla, Alice Auaan ja Koitsukihimen yhteistyöllä. Henkilökohtaisesti rakastan Koitsukihimen nukkeja, mutta monien makuun ne ovat varmaan vähän kammottavia! Koitsukihime on tehnyt yhteistyötä Biblen kanssa ennenkin, edellisessa nukkenumerossa (vol. 22) nimittäin.
Myös muut brändit esittelevät nukkeluomuksiaan. Minä pidän eniten tästä Innocent Worldin nukenasuversiosta, muut olivat vähän synkempään makuun. On muuten hirmukivaa, kun ihmisistä tehdään "näköis BJD:itä" (eli kun ihminen ja nukke puetaan samalla tavalla)!
Kokonaisuudessaan Bible oli jotenkin synkkä. Jopa Angelic Prettyn sivut olivat jotenkin syksyisiä ja klassisempia! Classicloli muuten tekee selvästi paluutaan myös Japanissa. Classiclolia ja syksyteemailua näkyi Biblen sivuilla paljon!
Ja sitten vielä minun suosikkisivuni, eli takakannen sisäpuoli! Paikka on nykyään lähes aina varattu Angelic Prettyn mainoksille, ja Angelic Prettyn mainokset ovat söpöyden multihuipentuma. Tästäkin mainoksesta haluaisin scannin...
Kyllästyin odottamaan blogini valmistumista, joudutte siis vielä hetken aikaa kärsimään keskeneräisestä ulkoasusta, vaikka jatkankin päivittelemistä taas. Mitä pidätte ulkoasusta tähän mennessä? Rupean myöskin yleisön pyynnöstä kirjoittamaan vain sinisellä fontilla, vaaleanpunainen on liian haalea joidenkin näytöllä.
Jokin aika sitten ostin itselleni kauan kaivatut ponihäntälisäkkeet. Löysin Lahdesta (!!) peruukkikaupan, jossa myydään myös kaikenlaisia hiuslisukkeita. Olen hyvin onnellinen, kerrankin voin ostaa jotain "oikeassa elämässä", enkä aina vaan netissä! Lisäkkeet eivät tosin vielä täysin vastaa oman tukkani väriä, mutta pääsen lähemmäs koko ajan. Edessä on vielä ainakin yksi kampaajakäynti, jonka jälkeen tukkani on toivon mukaan hämäävän saman värinen kuin lisäkkeeni.
Tällainen oli asuni eräänä päivänä, kun kävin ystäväni kanssa kaupungilla. Kaikki vaatteet ovat Angelic Prettyltä. (Kuvassa nähtävillä myös uudet lisäkkeet!)
Blogini on nyt remontin alla, joten en päivittele. Ulkoasu voi aika ajoin näyttää kummalliselta, älkää säikähtäkö!
Princess Illusion palaa pian entistä ehompana!
Kaverini tuli takaisin Japanista, ja toi minulle tuliaisia! Jee!
Pyynnöstä sain kahdet Angelic Prettyn ylipolvensukat...
...ja yllätyksenä mansikkakorvikset!
Sukkia tarvitsevat kaikki, ja etenkin ylipolvensukkia juuri nyt. Ylipolvensukat saavat ainakin minun lyhyet jalkani näyttämään vähän pidemmiltä, ja koska Angelic Prettyn mekot ovat hieman keskivertoa lyhyempiä, reittä jää näkyviin vähemmän! Vaaleanpuna-valkoiset sukat ovat tietysti tarpeelliset puolissa asuista, mutta se mihin tarvitsen vaaleansinivalkoisia sukkia, saa jäädä yllätykseksi... Ufufufu.
Mansikkakorvikset oli kiva ylläri! Ne ovat aika isot ja söpöt, ja ne KIMALTELEE. Jei!
Lisäksi sain myös Pretzejä, mutta niistä en viitsinyt ottaa kuvaa... Mahaan päätyvät kumminkin.
Kirjoitin jo aikaisemmin lolitassa esiintyvistä trendeistä, niiden kiertokulusta ja suhteesta valtavirran trendeihin. Nyt lienee aika päivittää käsityksiä tämänhetkisistä trendeistä.
Minua koskettavin asia on se, että sweetlolita alkaa olla "out". Saavutettuaan äärimmäisen söpöyden huipun, ihmisten kiinnostus siirtyi muualle. Lolipiireistä ei yleensä "naureta ketään ulos", kauniit mekot pysyvät kauniina vuodesta toiseen, mutta nyt sweet-villityksen loputtua olen huomannut pientä kitinää siellä täällä. Sweet alkaa olla tylsää, sweet toistaa itseään, sweetlolit ovat toistensa kopioita. Joissain piireissä vaikuttaa siltä, että sweetlolitaa (huom. sweetlolitaa tyylinä, ei sweetloleja ihmisinä) vastaan on hyökätty melko raivokkaastikin. Luonnollisesti suuri osa entisistä sweetloleista kokee sweetin olevan "ei ihan se oma juttu, vaikka söpöä onkin", joten aggressiivisuus on tietysti marginaalisen porukan asenne.
Monet povailevat gothiclolitan nousukautta, sillä etenkin kansainvälisissä yhteisöissä gothiclolit ovat pitkästä aikaan saaneet paljon positiivista huomiota. Melkein uskaltaisin väittää, että Moitiéta käyttävät lolit ovat "suosiossa" nousemassa Angelic Prettyä käyttävien lolien ohi. Se on luonnollista, Angelic Pretty ja muut supersweetmerkit alkavat olla nähtyjä ja kieltämättä hieman pitkästyttäviä. Moitiélla taas on ollut oma vannoutunut faniporukkansa vuosia, vaikka se ei olekaan ollut "pop". Nyt Moitié alkaa myös valtavirran silmiin näyttää tuoreelta ja kiinnostavalta.
Oma veikkaukseni kuitenkin on, että classicloli olisi seuraava villitys. Merkit ovat selvästi havaittavissa jo nyt. Moni ilmoittaa lempibrändikseen Mary Magdalnen tai Innocent Worldin, ja "hillitympi ja luonnollisempi" loli alkaa taas näyttää jännittävältä. Harva jaksaa enää katsella epäinhimillisen näköisiä loleja piilolinsseissään, peruukeissaa ja meikkikerroksissaan. (Tietenkään sweetlolita ei edellytä peruukkia tai circle-linssejä, mutta suurimmat sweetloli-idolit ovat melkolailla "epäaitoja", joten jotkut ajattelevat sen kuuluvan asiaan.)
Myöskin hieman yksiselitteisempi seikka selittää classiclolin nousua. Yllättäen monien nykyinen lempibrändi Innocent World ja Mary Magdalene avasivat molemmat tilausmahdollisuuden myös ulkomaalaisille asiakkaille. Babyn ja Angelic Prettyn järjestäessä tilausmahdollisuuden myös ulkomaalaisille, sweetlolita nousi suosituimmaksi tyyliksi. On täysin luonnollista, että classicloli ottaa nyt vallan.
Täytyy myöntää, että olen hieman surullinen. Oma suosikkityylini on edelleen sweetlolita (niin on aina ollut, jopa gothiclolin valtakautena), ja on ikävää lukea kuinka monet pitävät sweetlolitaa mauttomana ja liian lapsellisena. En tietenkään ota mielipiteitä loukkauksena, ja olen erittäin tietoinen kaikkien lolityylien mauttomuudesta, mutta on silti jotenkin haikeaa hyvästellä sweetlolitan valtakausi. Kauden vaihtuminen ei tietenkään tuhoa koko sweetlolikulttuuria (onhan meillä edelleen gothiclolejakin! :P), ja vaihtumisessa menee kauan (kuinka nopeasti edes intohimoinen loliharrastaja saa muutettua koko vaatekaappinsa sisällön?), mutta se on silti jotenkin hassua. Toisaalta odotan innolla kauniita classicloliasuja, sillä parhaimmillaan classicloli on hillittyä, mutta kuitenkin niin kaunista, että ihan itkettää. Ja sitäpaitsi, sweetlolin vaihtuminen classicloliin tarkoittaa vanhojen vaatteiden myymistä pois. Olen tarkkana. :P (Tosin mitään vaatekaapintyhjennysryntäystä ei oikeasti kannata odottaa. Suurin osa muuttaa kaappinsa sisältöä hiljalleen, ja moni tuntuu ajattelevan "tykkään classiclolista enemmän, mutta kun nyt kerran sweettiä on jo näin paljon, niin..." Kunhan lohdutan itseäni.)
Älkää kuitenkaan huoliko, Princess Illusion pysyy sweetpainoitteisena egoboosterinani, josta toivottavasti on iloa myös muille! Kuulumisiin, rakkaat lukijat!
Olen ollut kiinnostunut lolitasta jo viisi vuotta, loli(htaviin) vaatteisiinkin olen pukeutunut tänä kesänä neljä vuotta. Koska olen nyt varsinainen wanhus lolin parissa (hehheh, joopajoo), ajattelin kertoa, mistä kaikki alkoi ja mitä sitten tapahtui. Hieman harrastushistoriaa, siis.
2004: Innostuin Japanista 13-vuotiaana. Olin joltain kuullut jostain jännästä sarjakuvailmiöstä, jota mangaksi kutsuttiin, ja kaverini kanssa päätimme etsiä käsiimme yhden pokkarin. Kirjastosta löysimme Ranma½ vol. 11, lainasimme sen ja luimme sitä yhdessä. Nauroimme kippurassa, niin se pikkutuhma actionhuumori puree 13-vuotiaisiin. Kaverini ei tosin asiasta sen enempää innostunut, mutta minä ostin heti lisää Ranmaa ja pian muitakin sarjoja.
7. ja 8. luokat ovat siitä ikäviä, että vähänkin "erilaisia" kiusataan. Minut valittiin luokkani silmätikuksi, joten päätin viedä homman saman tien kotiin asti. Koska en kelpaisi sellaisena kuin olen kuitenkaan, voisin saman tien tuoda esiin "todellisen minuuteni". Halusin alkaa pukeutumaan "manga-tyyliin". Halusin että muut manga-fanit tunnistaisivat minut, ja minun mielestäni paras keino oli pukea musta-valko-raidallinen paita vihreän paidan päälle. Olin uskaliaisuudestani aika ylpeä.
2005: Kesällä 2005 syvennyin Japanin nuorisokulttuuriin muutenkin kuin mangan kannalta. Rupesin kuuntelemaan söpöilypoppia (MiniMoni ym.) ja värjäsin tukkani mustaksi. Rupesin ostamaan hameita ja röyhelöpaitoja taviskaupoista. Siskoltani olin kuullut tyylistä nimeltä "lolita", hän oli ostanut Blipposta Gothic&Lolita Biblen. Siskoni itse päätti ruveta gothiclolitaksi, ja hyödynsi Morticiaa ja Backstreetiä. Minä halusin olla sweetloli, mutta goottikaupoista ei löytynyt mitään sweetiin sopivaa. Yritin siis epätoivoisesti löytää edes vähän söpöjä vaatteita, ja näytin varmaan aika jännittävältä tummanvihreässä salsahameessa, vaaleanpunaisessa kauluspaidassa, tennareissa ja vaaleanpuna-punaisissa raitasukissa. Innostuin myöskin MiniMonin vaatteista, halusin jotain samankaltaista itselleni. Teetätin lapsekkaita ja värikkäitä vaatteita ompelijalla, ja näytin varmaan vähän decoralta.
2006: Olin onnistunut kasaamaan melkoisen kunnioitettavan vaatevaraston taviskaupoista. Hankin itselleni mahdollisimman paljon vaaleanpunaista ja valkoista, ja muistutin ehkä etäisesti lolitaa. Loppukesästä rekisteröidyin irc-galleriaan, ja liityin mm. Babyn yhteisöön.
Kesällä 2006 kävin riparilla, josta minut löysi Jussi, nykyinen aviomieheni. Jussin kanssa kävin Animeconissa ensimmäisen kerran, ja olin hieman pettynyt siitä miten vähän sweetloleja Suomessa oli. Samalla sain kuitenkin lisäpotkua innostukseeni olla "Suomen ainoa sweetloli".
Syksyllä 2006 tilasin ensimmäisen "oikean" lolimekkoni FanplusFriendiltä, ja ensimmäiset ihka aidot burandoni ostin Metalta itselleni joululahjaksi.
Aktivoiduin irc-galleriassa, juttelin muiden lolien kanssa ja sain kuulla Terriblestä.
Näin elokuvan Shimotsuma Monogatari ja aloin haaveilla Babystä.
2007: Rekisteröidyin Terribleen keväällä, ja kesällä menin ensimmäiseen miittiini. Vaatekaappini koostui edelleen pääasiassa FanplusFriendistä, olin tehnyt sinne useamman tilauksen.
Rakastuin Angelic Prettyyn kiihkeästi, mutta siihen aikaan Pretty ei shippaillut Suomeen.
Loppukesästä matkustin Japaniin, ja tuhlasin melkoisen määrän rahaa. Vihdoinkin omistin Angelic Prettyä, vihdoinkin omistin Babyä! Matkasta eteenpäin rupesin tilailemaan ihka aitoa burandoo lähes säännöllisesti. Jouluksi ostin itselleni talvitakin Babyltä.
2008: Kevät 2008 karkasi niinsanotusti käsistä. Tilailin valtavasti lolivaatteita. Osan myin eteenpäin, osa on kaapissani edelleen. Sama meno jatkui oikeastaan koko vuoden 2008, kunnes sain kuulla että pääsisin taas kesällä 2009 Japaniin (häämatkalle :D). Päätin alkaa säästää rahaa.
Vaatekaappini sisältö muuttui hiljalleen AP-valtaiseksi, myin paljon Babyä muille.
2009: Vuoden 2009 loleilua voikin seurata tämän blogin kautta. :D Kesäinen matka Japaniin peruuntui, kun mieheni mursi lonkkansa, mutta varasimme uuden matkan joulukuulle. Kesällä 2009 minusta tuli myöskin Terriblen moderaattori!
Saa nähdä mitä tuleva vuosi pitää sisällään!
Ajan myötä harrastukseni on pyörinyt enemmän ja enemmän lolitan ympärillä. Täytyy myöntää, että luen edelleenkin mangaa ja saatan joskus katsoa animeakin, mutta en enää siinä määrin kuin ennen. Musiikkimakuni on edelleen melko "japanilainen" (japanilaispainoitteinen, sanoisinko), mutta suosikki bändit ovat muuttuneet aika paljonkin. Lolitasta on tullut ehdottomasta se harrastus nro 1, ja olen kyllä kehittynyt aika paljon, vaikka itse sanonkin!
Tällainen minipostaus tänään!
Kävin ystäväni kanssa puistossa, ja päätimme ottaa muutaman kuvan!
Asuni on Angelic Prettyn Glitter Trump -sarjaa, kengät, laukku ja pikkurusetit ovat Babyltä.
(Saatan lisätä kuvia myöhemmin, mutta siihe tarvitsen kaverini luvan. :D)
Alice Deco a la Mode on suhteellisen tuore lolita-julkaisu. Toisin kuin Gothic&Lolita Bibleä (jota on ilmestynyt 33 osaa), Alice Deco a la Modea on ilmestynyt vasta kaksi numeroa (kevät ja kesä 2009), joten jokainen ehtii vielä mukaan "keräämään yhdessä ne kaikki!".
Alice Deco a la Mode on hengeltään hieman erilainen kuin Bible. Siinä missä Bible esittää uusimmat uutuudet ja sesongin tuotteen pääsääntöisesti, antaa vinkkejä peruslolilookin luomiseen, ja toimii noin yleensäkin lolitamuodin tärkeimpänä mookkina, Alice Deco a la Mode ei pyri miellyttämään kaikkia gootti- tai lolitatyyliä harrastavia. Se on erittäin sweetpainoitteinen(ja Angelic Prettyä löytyy erittäin paljon), goottiä löytyy hyvin vähän ja sekään ei ole siitä synkimmästä päästä, ja punkia tai muuta vastaavaa ei onäy juuri ollenkaan. Lehti ei keskity esittelemään brändien uusimpia luomuksia, vaan pikemminkin uusia tapoja pukeutua söpösti (ja lolisti), jotta loliharrastamisesta tulisi vähän jännempää. Alice Deco a la Mode on meikkeineen, peruukkeineen, brändiä ja teemoja keskenään sotkevine asuineen ja piilareineen Bibleä räväkämpi, mutta panostaa kuitenkin huomattavasti enemmän arkisempaan pukeutumiseen (lolitaa legginseissä jne.), jolloin lehti sopii hyvin muillekin söpöilijöille, eikä pelkästään loliharrastajille.
Alice Deco a la Moden rakenne on yllättävän samanlainen kuin Biblessä. Sisällysluettelo löytyy samasta paikasta, ja vaatteet on ripoteltu samaan tapaan sivun laidoille antaen malleille ja mallien asuille paikan keskeltä sivua. Molemmissa lehdissä on photoshooteja, molemmissa lehdissä on meikkitutoja, molemmissa lehdissä on monta sivua mainoksia. Sisältö on kuitenkin niin erilainen, että kopiosta tai kilpailevasta lehdestä ei kuitenkaan voida puhua.
Henkilökohtaisesti pidän enemmän Alice Deco a la Modesta kuin Gothic&Lolita Biblestä, mutta se johtuu kiinnostuksestani söpöilyyn, ja vain söpöilyyn. Alice Deco a la Modella on enemmän tarjottavaa minulle. Jatkan edelleen molempien lehtien ostamista, ja Gothic&Lolita Bibleä suosittelen katumuotia laajemmin harrastaville. OTT-söpöilijöille, kuten minulle, suosittelen Alice Deco a la Modea. Muille se saattaa aiheuttaa ärsyyntymisreaktion.
